Intialaisheimo turvaa perinnekasveihin

(IPS) -- Sateet jäivät vähiin viime monsuunikaudella Intian Odishassa ja valtion jakama hybridiriisi paloi helteessä karrelle. Perinteisiin lajikkeisiin turvannut Sunadhar Ramaparia kuitenkin korjasi täyden sadon.

Bhumia-heimoon kuuluva Ramaparia, 65, kylvi riisiä, hirssiä ja rapsia. Nälkä pysyi loitolla hänen talostaan, vaikka Koraputin maakuntaa kurittavat ilmastonmuutos, metsäkato, vesivarojen niukkeneminen ja maan heikkeneminen.

Bhumiat turvaavat 3000 vuoden takaisiin viljelyperinteisiin, joiden avulla heimo on pysynyt hengissä Itäisen Ghats -vuoriston rinteillä. Korkealla viljellään kestävimpiä kasveja ja alavilla mailla janoisempia.

Intian valtio on tarjonnut heimolle tuettua hybridiriisiä. Hybridijalostuksessa kylvettävä siemen valmistetaan aina risteyttämällä, koska risteytymät ovat yleensä vanhempiaan elinvoimaisempia. Ramaparian 20-henkinen perhe aikoo kuitenkin pitäytyä vanhassa.

"Valtion riisissä ei ole makua, ja sen viljely vaatii kalliita ja epäterveellisiä kemikaaleja", Ramaparia torjuu.

Hirssiä ja palkoja

Vuoden 2003 tilaston mukaan 69 prosenttia Intian 1,2 miljardista asukkaasta elää maalla. Kymmenys heistä kuuluu alkuperäisheimoihin ja kahdeksan prosenttia noudattaa perinteisiä viljelymenetelmiä.

Intian viljelijöistä 46 prosenttia käyttää hybridilajikkeita ja 47 prosenttia varastoi omat siemenet.

Useiden ruokakasvien viljely helpottaa työtä ja parantaa ruokaturvaa, Jeyporessa toimiva tutkija Saujanendra Swain sanoo. Vuonna 2009 tehty selvitys kertoi, että 80 prosenttia bhumia-heimon jäsenistä kasvatti sekä hirssiä että palkokasveja.

Varhaisin hirssi korjataan syyskuussa ja myöhäisimmät pavut tammikuussa. Tuotanto pyörii vähäisellä työpanoksella ja on pääosin naisten vastuulla.

Ikiaikaista luomua

Nuagudan kylässä asuva viljelijä Chandra Pradhani, 46, luonnehtii heimon käytäntöjä kolmella sanalla: luonnonmukainen, kierrättävä ja kestävä.

Ruoka ja polttoaine kasvatetaan ilman keinotekoisia apuja. Jätteet käytetään hyödyksi ja siemenet säilötään geeni-, siemen- ja viljapankkiin tulevia sukupolvia varten, hän selittää.

Heinä-elokuun monsuunikaudella ruokaa on tarjolla vähiten, joten metsästä etsitään villivihanneksia ja sieniä, viljelijä Gari Mathabaria kertoo.

"Marjat ja hedelmät ovat merkittävä osa ravintoamme, mutta metsien kutistuessa niitä löytyy yhä vähemmän", hän suree.

Maatalouden perintökohde

Itäisen Ghatsin alue on tunnettu rikkaasta luonnostaan. Jeyporenlaaksosta laskettiin vuonna 1950 peräti 1 750 paikallista riisilajiketta. Vuonna 1990 niitä oli enää 324.

Nyt jäljellä on ehkä 100 lajiketta, tutkija Swain veikkaa. Hirssiä on löydetty 8, palkokasveja 9 ja öljykasveja 5 lajiketta.

Tutkijat pelkäävät, että monimuotoisuuden kutistuminen jatkuu. "Vain 15 vuotta sitten löysimme 25 erilaista simba-papua, nyt enää 4", Swain kertoo.

Toivoa kuitenkin on. YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestä FAO julisti tammikuussa Koraputin maakunnan maailman maatalouden perintökohteeksi. Se tietää asukkaille tukea vanhojen käytäntöjen vaalintaan.