Israelin tiedotuskoneisto sekoilee

YouTubessa julkaistu israelilaisvideo pilkkaa ja parodioi Free Gaza Movementin laivasaattuetta leimaamalla sen Hamasin hankkeeksi. Videon tuottamiseen osallistunut Caroline Glick on vaatinut vastaamaan Israeliin kohdistuvaan informaatiosotaan totuudella.

"We con the world, we con the people. We'll make them all believe the IDF is Jack the Ripper." (Huijaamme maailmaa, huijaamme ihmisiä. Saamme heidät uskomaan, että IDF [Israel Defence Force - Israelin puolustusvoimat] on viiltäjä Jack.)

Näin lauletaan LatmaTV:n YouTubevideossa ”We Con the World”. Video julkaistiin viime viikon torstaina ja tiistaiaamuun mennessä sitä katsottu yli 1,5 miljoonaa kertaa ja videosta oli kirjoitettu yli 36000 kommenttia. Videon katsojista runsaat 14000 ilmoitti pitävänsä videosta ja vastaavasti runsaat 5000 ei pitänyt näkemästään.

Free Gaza Movementin laivasaattuetta pilkkaava video ei ole mikä tahansa youtubeen tuotettu räpellys. Paitsi että video on ammattilaisten tuottama, Israelin hallituksen tiedotustoimisto välitti videolinkin kansainväliseen jakeluun toimittajille viikonlopun aikana.

Hallitus sanoutui irti videosta

Muutamia tunteja videolinkin lähetyksen jälkeen the Guardianin mukaan tiedotustoimiston johtaja Danny Seaman ilmoitti, ettei video heijasta valtion näkemystä. Henkilökohtaisesti Seaman piti videota ”fantastisena”.

Hallituksen tiedottaja Mark Regev joutui myös kommentoimaan videota. Hänen mukaansa video kuvasi israelilaisten tuntemuksia tapahtumasta. ”Pyysin lapsiani katsomaan videota, koska ajattelin sen olevan hauska”, Regev sanoi Guardianin mukaan. ”Se kertoo israelilaisten tuntemuksista. Hallituksella kuitenkaan ei ole mitään tekemistä sen (videon) kanssa”, hän lisäsi.

Videon tekijät ja esiintyjät eivät myöskään ole ketä tahansa. Kuoron johtajaksi videolla nimetään Caroline Glick, joka Jerusalem Post -lehden toimittaja (Senior Contributing Editor).

Blogissaan Glick esittelee aikaisempaa työhistoriaansa ja saavutuksiaan. Hän on muun muassa ollut vuosina 1997-98 pääministeri Benjamin Netanjahun ulkopoliittinen apulaisneuvonantaja ja vuonna 2006 hänelle on myönnetty Israel Media Watchin Abramowitz-palkinto mediakritiikistä.

Video ei ainoa tiedotusmoka

We Con the World -video ei ole ainoa Gazan saattueeseen liittyvä tapaus, jota hallituksen tiedotustoimisto tai armeija on joutunut selittelemään. Guardian kertoo sekä israelilaiselle että kansainväliselle medialle välitetystä nauhoituksesta Israelin laivaston ja turkkilaisen Mavi Marmara -aluksella matkanneen Free Gaza Movementin aktiviestien välisestä keskustelusta.

Nauhoituksen mukaan joku aktivisteista olisi kehottanut laivaston sotilaita ”menemään takaisin Auschwitziin”. Myöhemmin armeija lähetti ”selityksen/korjauksen”, jonka mukaan ”ei ollut selvää, kuka kyseisen kommentin sanoi”.

Samoin Guardianin mukaan Israelin armeija joutui kiistämään väitteen, että Mavi Marmaralla laivaston sotilaiden kimppuun olisi hyökännyt ”al-Qaidan palkkasotureita”. Armeijan päätiedottajan verkkosivuilla julkaistun artikkelin otsikko ”Israelin puolustusvoimien sotilaita vastaan hyökänneet paljastuivat al-Qaidan palkkasotureiksi” muuttui myöhemmin muotoon ”Israelin puolustusvoimien sotilaita vastaan hyökänneillä ei ollut henkilöllisyystodistuksia”.

Lähi-idän mediasodan keinoista sekä toimittajiin vaikuttamisesta väitöskirjaa tekevän tutkija Tapio Kujalan mukaan ”Israel muistuttaa holokaustista”, mikäli eurooppalainen media kiinnittää ”liikaa” huomiota palestiinalaisiin. Kujalan mukaan ”islamofobia on keskeinen osa Israelin media- ja selviytymisstrategiaa”.

Jerusalem Post -lehden viime keskiviikkoisessa kolumnissa Caroline Glick näkee, että Israelia vastassa on maailman puna-vihreistä ja islamisteista koostuva liittoutuma ja maahan kohdistuu massiivinen informaatiosota. ”Voittaakseen tämän sodan Israelin pitää vastata sen vihollisien valheisiin totuudella.”

Olisi toivottavaa, että tätä Glickin vaatimusta käytännössä myös noudatettaisiin. Samoin olisi mielenkiintoista tietää, miten osallistuminen We Con the World -videon tuottamiseen ja totutukseen sopii yhteen ”totuuden” vaatimuksen kanssa muutoin kuin päättämällä itse sen, mikä totuus on.