Itäinen Afrikka vaatii EPA-sopimusehtojen höllentämistä

EU pyrkii solmimaan vuoden loppuun mennessä taloudelliset kumppanuus- eli EPA-sopimukset 78:n Afrikassa, Karibialla ja Tyynenmeren alueella sijaitsevan entisen siirtomaan (AKT-maat) kanssa.

EPA-sopimusten on määrä korvata aiemmat, vuonna 2000 Beninin pääkaupungissa solmitut Cotonoun sopimukset, jotka Maailman kauppajärjestö WTO on tuominnut sääntöjensä vastaisiksi, koska osa kehitysmaista jäi ulkopuolelle.

EPAt poistavat erityiskohtelun ja lähtevät siitä, että kaikkien maiden on avattava markkinansa ulkomaisille tuotteille.

Hoppua perustellaan nyt sillä, että WTO:n EU:lle myöntämä poikkeuslupa, jolla se saa antaa AKT-maiden tuonnille muita suopeamman kohtelun, päättyy vuoden lopussa.

Markkinoiden avaamisen seuraukset huolestuttavat kovasti esimerkiksi itäisen Afrikan maita.

Jos tukiaisten ansiosta halvat eurooppalaiset tuotteet valtaavat Afrikan markkinat, alueen oma maatalous uhkaa mennä nurin. Köyhillä mailla ei ole varaa maksaa tukiasia, joita ilman niiden tuotteet ovat liian kalliita niin koti- kuin ulkomaanmarkkinoillekin.

Kenialla on jo kokemusta tästä, sanoo David Nalo maan kauppa- ja teollisuusministeriöstä.

Maahan alkoi 1990-luvun alussa tulvia maitopulveria Euroopasta, mutta maan hallitus tyrehdytti tuonnin nostamalla tulleja suojellakseen omaa maidontuotantoaan, jonka varassa elää kolme miljoonaa ihmistä.

"Jos olisimme sallineet maitopulverin tuonnin, oma maidontuotantomme olisi kuollut", Nalo sanoo.

Kotimaanmarkkinat ovat kehitysmaiden pienviljelijöille ainoa tulonlähde, sillä he eivät kykene kilpailemaan ulkomaisen tuonnin kanssa tai viemään tuotteitaan.

Esteenä ovat osaltaan infrastruktuurin, kuten teiden, tietoliikenneyhteyksien, keinokastelun ja teknisen kehityksen, puutteet.

"Lisäksi tekniset esteet, kuten kalankasvatukselle asetetut tiukat vaatimukset, poistavat kalan viennin täkäläisten yrittäjien ulottuvilta", Institute of Economic Affairs -järjestön edustaja Miriam Omolo muistuttaa.

Nalo korostaa Kenian halua estää maataloutensa tuhoutuminen, koska se voisi muodostaa perustan myös alan tuotteita jalostavan teollisuuden kehittymiselle.

Hän vaatii itäisen Afrikan maille 25 vuoden siirtymäaikaa,ennen kuin ne ovat valmiita vastavuoroiseen kaupankäyntiin EU:n kanssa.

Jopa 25 vuoteen nouseva siirtymäaika on vilahtanut myös EU:n kauppakomissaarin Peter Mandelsonin puheessa aiemmin tänä vuonna.

Itäisen ja eteläisen Afrikan maiden yhteismarkkina-alueen (Comesa) pääsihteeri Erastus Mwencha puolestaan on epäillyt, ettei 25 vuottakaan ehkä riitä siirtymäajaksi täysin sääntelemättömään kauppaan.

Hänen mukaansa erityiskohtelua vaativien tuotteiden listan laadinta on ollut mutkikasta. Maataloustuotteista sille päätyivät muun muassa sokeri, kahvi, tee, vehnä, liha, kala, siipikarja, meijerituotteet, perunatärkkelys ja soijapavut.

Riskiryhmään kuuluu maatalouden ohella myös teollisuutta. Jalostetuista elintarvikkeista listalle mahtuivat kuivatut hedelmät, paahdettu kahvi, makkarat, jauhot ja hedelmämehut.

Teollisuustuotteista erityiskohtelua kaipaavat ainakin kankaat ja kudonnaiset, aterimet ja keittiövälineet, savukkeet, maalit, putket, laatikot, nahat sekä vuodat.

Listalle pääsyn perusteina käytettiin tuotteen haavoittuvuutta kilpailevalle tuonnille ja alan työllistävyyttä. Lisäksi huomioitiin muun muassa tuotteen rooli pienituloisten elinehdoissa ja maaseudun kehityksessä.

Yleisperusteena oli edelleen artikkelin rooli esimerkiksi ruokaturvassa, eli kuuluuko se asukkaiden perusravintoon.

Kenialaiset asiantuntijat muistuttavat, että ennakoimaton tuonnin kasvu voi heikentää ruokaturvaa, elinkeinoja ja maaseudun kehitystä.

Köyhissä maissa maatalous on tärkein työllistäjä. Keniassa se antaa elannon 75 prosentille väestöstä ja muodostaa 16 prosenttia kansantulosta.

Lisätietoa EPA-sopimuksista:

ja artikkelit kansalaisjärjestöjen tempauksesta EPA-sopimuksia vastaan ja teemasivut ja -kampanjasivut (engl.)