Johan Galtung: Konfliktien ratkaiseminen paras tie ydinaseriisuntaan
Rauhantutkimuksen professorin mielestä ydinaseisiin liittyy kolme vaikeaa kysymystä:
aseidenriisunta ja niiden leviämisen estäminen, aseiden käyttö sekä
uskonnollinen merkitys.
Rauhantutkimuksen professorin mielestä ydinaseisiin liittyy kolme vaikeaa kysymystä: aseidenriisunta ja niiden leviämisen estäminen, aseiden käyttö sekä uskonnollinen merkitys.
Ongelmiin on tarjolla yleispätevä lääke:
taustalla olevien konfliktien ratkaiseminen. Aseidenriisuntaan päästään
paljon helpommin rauhan kautta kuin rauhaan aseidenriisunnan kautta.
Aseidenriisuntaa edustaa Yhdysvaltain ja Venäjän mahdollinen sopimus
hävittää osa arviolta 23 000 vanhasta "strategisesta" (oikeammin:
kansanmurhaan kykenevästä) ydinpommista.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama järjesti huhtikuussa 46 maan
ydinturvakokouksen, joka pohti ydinteknologian rajoittamista.
Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad piti heti perään 60 maan
kokouksen, jossa vaadittiin kaikkien ydinaseiden tuhoamista alkaen
Yhdysvalloista.
Naton ulkoministerit pohtivat huhtikuussa Virossa 240:n Eurooppaan
sijoitetun "taktisen" ydinpommin kohtaloa.
Yhdysvaltain ydinasekolmioon (maalta, sukellusveneistä ja ilmasta
laukaistavat atomiaseet) ei kokouksissa kajottu. Ei myöskään Euroopan
taktisiin ydinaseisiin. Ja mikä pahinta, Yhdysvallat käyttää yhä
ammuksissaan köyhdytettyä radioaktiivista uraania, joka aiheuttaa hitaan
ja tuskallisen kuoleman.
Ikivanhojen asehirviöiden kierrättämisen kutsuminen "aseidenriisunnaksi"
on silkkaa mainospuhetta. Uraanin varastoiminen Yhdysvaltoihin
kuulostaa lähinnä huonolta vitsiltä. Siinä pannaan kettu kanatarhan
vartijaksi, koska maa ei alistu Kansainvälisen atomienergiajärjestön
IAEA:n valvontaan. Se on kylmän sodan toisinto, kuten Afganistan on
Vietnamin toisinto.
Ydinaseiden käyttöön liittyy katastrofaalisia uhkia. Varoitin jo vuonna
1967 matkalaukkupommeista. Sellaisen voisi ujuttaa vaikkapa
kauko-ohjattavassa purjeveneessä strategisen kohteen lähelle ja kiristää
räjäytyksen uhalla. Nimettömän uhkauskirjeen vähättely voisi johtaa
kohtalokkaisiin seurauksiin, ja syyllisiä olisi vaikea jäljittää pommin
räjähdettyä.
Kolmas ydinaseiden ongelma on niihin liitetty "jumalallisuus". Jumala
rankaisee pakanoita äärimmäisellä voimalla: esimerkkinä vitsaukset,
joilla hän painosti Egyptiä päästämään juutalaiset lähtemään.
Vastaavasti Yhdysvallat käytti atomipommeja rangaistakseen japanilaisia
ja kertoakseen heille, kenen jumala oli mahtavampi.
Ydinaseet antavat omistajilleen - sivilisaatioille, ei pelkästään
valtioille tai muille toimijoille - jumalallisuutta. Länsimaissa
ajatellaan, että sellaisen mahdin antaminen "villeille" on
pyhäinhäväistys.
Yhdysvaltain ihannetilanteessa vain sillä olisi ydinaseita. Toiseksi
parhaassa vaihtoehdossa niitä olisi myös joillakin kristityillä
liittolaismailla. Juutalais-kristillinen pommi on myös hyväksyttävissä.
Ja kun kommunismi on mennyttä, ortodoksikristillinen pommi voidaan
kesyttää sopimuksin ja ohjuskilvin.
Entä konfutselainen pommi? Epäilyttävä. Hindulainen pommi laukaistiin
vuonna 1998 koodinimellä Buddha on hymyillyt. Ristiriitaista.
Buddhalainen pommi on käsitteenäkin mahdoton. Shintolainen pommikin on
huolestuttava - hautovatko he kostoa?
Todellinen ongelma lännelle on kuitenkin islamilainen pommi. Iran tosin
näkee itsensä maailman vanhimpiin kuuluneen persialaisen sivilisaation
jatkajana. Lähimmäs jumalallisuutta voisi päästä ei-valtiollinen
islamilainen yhteisö, kuten al-Qaida, joka suojelee muslimien pyhiä
paikkoja ja rankaisee vääräuskoisia maahantunkeutujia vaikkapa
tuhoamalla eräitä rakennuksia 11. syyskuuta.
Ydinaseesta luopuminen nähdään jumalallisuudesta luopumisena. Sisäpiiri
ei pidä sitä järkevänä.
Onko tilanteesta ulospääsyä?
Englantilaisilla naisilla oli merkittävä rooli orjuuden ja kolonialismin
vastustajina ja lopulta myös lopettajina. Englannin naiset, liittykää
liberaalien Nicholas Cleggiin, joka on esittänyt epäilyjä Britannian
ydinaseen hyödyllisyydestä! Pyydän: tehkää se taas!
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia