Katoamiset ja laittomat pidätykset ovat nykypäivää Länsi-Saharassa
Katoamiset ja laittomat pidätykset ovat ihmisoikeusrikkomus, jonka selvittely on lähes mahdotonta valtion viranomaisten kieltäessä osallisuutensa tapahtumiin, kertoo länsisaharalainen ihmisoikeusaktivisti Abdeslam Omar Lachen maailma.netin haastattelussa. Omaisten väsymätön taistelu on kuitenkin vihdoin johtanut katoamisten estämiseen tähtäävään kansainväliseen sopimusluonnokseen.
Tiedotusvälineiden välittämät epätoivoiset uutiskuvat äideistä vaatimassa tietoa kadonneista lapsistaan tulevat suomalaisiin olohuoneisiin useimmiten Latinalaisesta Amerikasta tai Venäjältä. Katoamisia ja laittomia pidätyksiä tapahtuu kuitenkin myös monissa Afrikan maissa. Niiden määrää on lähes mahdoton arvioida, mutta ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet tapauksista ainakin Algeriassa, Marokossa, Angolassa ja Länsi-Saharassa.
"Länsi-Saharassa tilanne on huolestuttava, satoja kadonneiden perheitä on edelleen ilman tietoa omaistensa tilasta", kertoo Abdeslam Omar Lachen. Hänen johtamansa AFAPREDESA on yksi harvoista afrikkalaisista järjestöistä, joka työskentelee katoamisten ja laittomien pidätysten lopettamiseksi. Järjestö pitää yhteyttä kadonneiden omaisiin, neuvoo heitä yhteudenotossa kansainvälisiin elimiin sekä toteuttaa tiedotuskampanjoita ihmisoikeuksista.
Laittomat pidätykset ja katoamiset ovat monimutkainen ihmisoikeusongelma, sillä vapaudenriistoon yhdistyy lähes aina myös muita perusoikeuksien rikkomuksia. Valtion viranomaisten kieltäessä osallisuutensa tapahtumiin muuttuu niiden selvittäminen ja todisteiden kerääminen lähes mahdottomaksi.
Laittomista pidätyksistä ja katoamisista onkin muodostunut tehokas keino kokonaisten kansanryhmien terrorisointiin ja niitä on käytetty esimerkiksi ammattiyhdistysaktiivien tai toimittajien vainoamiseen poliittisista syistä.
Länsi-Saharassa itsemääräämisoikeuden puolesta puhuminen vie vankilaan
Länsi-Saharaa on kutsuttu Afrikan viimeiseksi siirtomaaksi. Marokko miehittää suurinta osaa Espanjan entisestä alusmaasta ja rauhanneuvottelut ovat kariutuneet kiistaan siitä, kuka on oikeutettu äänestämään alueen kohtalosta. Marokko suhtautuu äärimmäisen tiukasti Länsi-Saharan vapautusliike Polisarioon, ja laittomat pidätykset ja katoamiset ovat yleisiä.
Abdeslam Omar Lachen ei puhu kadonneiden puolesta sattumalta. Nuorena kemian ja fysiikan opiskelijana hän joutui Marokon poliisin pidättämäksi Marrakeschissa vuonna 1984. Laitonta pidätystä seurasivat kuusitoista päivää kestäneet kuulustelut, joiden aikana häntä myös kidutettiin.
"Marokko myönsi vasta vuonna 1991, että laittomia pidätyksiä ja katoamisia on tapahtunut ja vapautti 320 vankia säilöönottokeskuksista eri puolilla Länsi-Saharaa", hän kertoo. Vapautettujen joukossa oli myös Lachenin setä, joka kertoi karuja tarinoita vankeudessa kärsimästään kidutuksesta.
Lachen joutui jättämään kotimaansa, kun viranomaiset saivat selville aktivistien yrityksen hankkia maailmanlaajuista huomiota kutsumalla sveitsiläisiä toimittajia tutustumaan miehitetyn alueen oloihin. Nykyään hän elää ja työskentelee pakolaisleireillä Algerian Tindoufissa, missä valtaosa länsisaharalaisista on asunut jo parikymmentä vuotta.
"Ihmisoikeuksien puolustajat kärsivät uhkauksista, pelottelusta, pikaoikeudenkäynneistä, kidutuksesta ja pidätyksistä. Monet eivät saa lähteä maasta ja heidän henkilöllisyyspaperinsa on takavarikoitu", hän kertoo.
Katoamiset jatkuvat edelleen. Tuorein tapaus on syyskuulta, kertoo Lachen. Laittomat pidätykset ja etenkin katoamiset vaikuttavat koko yhteiskuntaan ja horjuttavat uskoa alueen rauhanomaiseen kehitykseen.
Ratkaisun löytäminen kiistaan Länsi-Saharaa koskevan kansanäänestyksen järjestämisestä sekä itsemääräämisoikeuden saavuttaminen ovat kuitenkin hänen mukaansa alueen järjestöjen suurimmat huolenaiheet.
"On häpeällistä, että meillä on miehitetty valtio 2000-luvulla. Osa kansasta asuu pakolaisleireillä, osa miehitetyillä alueilla ihmisoikeusloukkauksista kärsien. Tilanne on sietämätön. Tuhannet pakolaiset asuvat aavikolla samalla kun YK ja eri kansainväliset järjestöt ovat tehneet satoja päätöslauselmia asian ratkaisemiseksi", toteaa Lachen.
Kansainvälinen sopimus kruunaisi vuosikymmenten työn
1980-luvulla perustettu YK:n työryhmä UNWGEID ottaa vastaan vuosittain satoja raportteja kadonneista. Se on toistuvasti vaatinut rankaisemattomuuden lopettamista katoamisissa osallisena olevia turvallisuusjoukkoja ja aseellisia ryhmiä koskien.
Vaikka katoamiset ja laittomat pidätykset rikkovat koko joukkoa ihmisoikeussopimuksia, kansainvälinen yhteisö on vasta hiljattain ryhtynyt käsittelemään niitä erillisinä ihmisoikeusloukkauksina.
Latinalaisen Amerikan mallin mukaisesti kansalaisjärjestöt ovat muodostaneet kattojärjestöjä ja tehostaneet kansainvälistä työtään muillakin mantereilla. Kadonneiden omaisten väsymätön taistelu on vihdoin johtamassa konkreettisiin tuloksiin.
Järjestöjen tavoitteena on laillisesti sitova sopimus, joka täydentäisi YK:n yleiskokouksessa vuonna 1998 hyväksyttyä katoamisten vastaista julistusta. Vuosituhannen vaihteessa vastatuuleen joutunut prosessi saikin uuden sysäyksen, kun YK:n Ihmisoikeuskomissio päätti perustaa työryhmän valmistelemaan kansainvälistä sopimusta katoamisten estämiseksi. Ryhmä kokoontui ensi kertaa tammikuussa 2003 ja nyt sopimuksen luonnos on valmis.
Abdeslam Omar Lachen kiertää nyt yhdessä muiden järjestöjen edustajien kanssa Eurooppaa keräämässä tukea sopimukselle. Historiansa velvoittamina Latinalaisen Amerikan maat seisovat sen takana, mutta ihmisoikeuksia yleensä aktiivisesti markkinoivassa Euroopassa kiinnostus on ollut laimeaa.
"Katoamisia ei tapahdu ainoastaan kehitysmaissa, vaan myös esimerkiksi Valko-Venäjällä, Tshetsheniassa, Venäjällä ja Turkissa. Ongelma on universaali, ja myös ratkaisun tulee olla sellainen", muistuttaa Lachen.
_______________
Artikkeli on osa maailma.netin sarjaa ihmisoikeusaktivisteista. Aiemmin julkaistua:
Rankaisemattomuus nakertaa Haitin kehitystä
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia