Kaupalla kehitystä Nepaliin

Köyhät, lukutaidottomat naiset voidaan nopeasti kouluttaa valmistamaan laadukkaita käsitöitä pelto- ja kotitöiden lomassa. Naiset muodostavat kilpailukykyisen ja luotettavan työvoiman.

Näin todetaan nepalilaisen reilun kaupan tuottajajärjestön ACP:n , Association for Craft Producers, vihkosessa, jonka järjestön apulaisjohtaja Revita Shrestha, 28, minulle ojentaa.

Shrestha on monet kerrat kyselylomakkeen kanssa haastatellut työhön pyrkiviä naisia ja valinnut heistä kaikkein huono-osaisimmat. Heille on annettu kahden viikon koulutus, raaka-aineet kotiin vietäväksi ja aikatalu, milloin on oltava valmista. APC:n tuhannesta työntekijästä 90 prosenttia on naisia; heitä on ryhminä eri puolilla maata.

Valmiit tuotteet tuodaan Katmandussa sijaitsevaan keskukseen viimeisteltäviksi myyntiä varten.

APC perustettiin vuonna 1984 ja jo 15 vuoden ajan toiminta on kannattanut niin hyvin, että naisille on kunnon palkan lisäksi voitu taata jatkuvasti monipuolistuva "hyvinvointi-ohjelma". Siihen kuuluu mm. 45 päivän palkallinen äitiysloma (kaksi kertaa, ei enempää, Nepalin perhesuunnittelupolitiikan hengessä), kuukausittainen kouluavustus tyttärille kolmen vuoden ajan, vaate-, säästö-, eläke- ja juhlapäivärahoja sekä vuosittainen picknick-retki.

Ei se niin helppoa ole.

Kaksi vuotta sitten Katmandun keskuksen käsityöläiset menivät lakkoon ja vaativat kuukausipalkkaa kappalepalkkauksen sijaan. 25 päivän lakon jälkeen siihen suostuttiin. Shresthan mukaan tuottavuus ja monien palkka tämän myötä laski.

"Eivät he silti valita. Mutta siitä pitäen heidän kanssaan on ollut hankausta."

Hallitusta vastaan kapinoivat maolaiset syyttävät ACP:tä ulkomaalaisille suuntautuvasta dollarikaupasta. Se on vain puoliksi totta. Puolet käsitöistä myydään kotimaassa: Katmandussa on iso myymälä, Pokharassa toinen. Asiakkaina ovat maassa asuvat ulkomaalaiset sekä suuret hotellit ja ravintolat.

Tavallisilla nepalilaisilla ei oman maan käsitöihin ole varaa.

"Eivätkä koulutetutkaan ihmiset tiedä, mitä ´reilu kauppa´ tarkoittaa", Revita Shrestha sanoo.

"Meillä on paljon haasteita", hän huo´ahtaa. "Nepalissa on sanonta: Se joka on tottunut keppiin, ei usko puhetta. Lukutaidottomien naisten on vaikea ymmärtää aikataulussa pysymisen ja laadun tärkeyttä. Tammikuussa he tuovat ompelemansa joululiinat … Sanomme, että maksamme heille sitten kun olemme saaneet ne myytyä."

APC aikoo viidessä vuodessa viisinkertaistaa puuvillatuotteidensa myynnin.

Julkaisija: Voima