Kehitysmaat valtansa kukkuloilla

Kokouksenhan piti olla vain tekninen välivaiheen tarkastus. Mutta WTO ja sen valtaa käyttävät talousmahdit, Yhdysvallat ja Euroopan unioni, kärsivät pahan arvovaltatappion. Kehitysmaat näyttivät voimansa järjestössä, jonka päätökset edellyttävät konsensusta.

Cancúnin jälkeen on ollut selvä, että neuvotteluasetelmat ovat muuttuneet. Yhdysvallat ja EU arvioivat pahasti väärin kehitysmaiden tyytymättömyyden jo ennen kokousta. Jälkeenpäinkään talousmahtien neuvottelijat eivät juurikaan ole julkisesti pystyneet näkemään virheitä omissa menettelyissään.

Kuukausi Cancúnin jälkeen EU:n pääkauppaneuvottelija Pascal Lamy totesi eurooppalaisen ay-liikkeen talossa Brysselissä kansalaisjärjestöaktiiveille, että ainoa asia, joka olisi vaatinut lisäpohdintaa etukäteen, oli puuvillakysymys. Ns. puuvilla-aloite oli eräs Cancúnin yksityiskohdista, jossa vastakkain olivat amerikkalaisten puuvillatuottajien muhkeat tuet ja länsiafrikkalaisten puuvillatuottajien toimeentulo.

WTO-maat kohtaavat seuraavan kerran joulukuun puolessa välin Genevessä. Paljon on tuskin edetty syksyn aikana, mutta jotain olisi tapahduttava. Tilanne on solmussa eikä siitä päästä mihinkään. Etenemistä hidastavat kuitenkin ensi vuonna EU-komission vaihdos ja Yhdysvaltojen presidentinvaalit. Samaan aikaan tahti voi kiihtyä kahdenvälisten sopimusten solmimisessa. Se ei välttämättä ole hyvä asia köyhimmille maille.

Mikä meni pieleen?

Paljon on spekuloitu miksi isäntämaa Meksiko valitsi Cancúnin viimeisenä neuvotteluyönä aloituskohdaksi ns. Singapore-asiat, joissa oli jo etukäteen tiedossa suurimmat erimielisyydet. Miksi siis aloittaa vaikeimmasta ja laajentaa WTO:n asialistaa vielä uusille aihealueille, kun päätökset edellyttävät yksimielisyyttä? Oliko se osaamattomuutta vai taktiikkaa? Meksiko oli kuitenkin mukana ns. G-21 -ryhmässä, jossa linjaa vetivät suuret kehitysmaaviejät Brasilia, Intia, Etelä-Afrikka ja Kiina.

Kokouspäivien aikana oli saatu aikaan luonnos sopimukseksi, jonka Yhdysvallat ja EU hyväksyivät neuvottelupohjaksi mutta useimmat kehitysmaat eivät.

Kokouksen alla ja sen aikana syntyi useita kehitysmaaryhmittymiä, joiden merkitystä Yhdysvallat ja EU vähättelivät. Suomalaistenkaan kauppaneuvottelijoiden joukossa ei jaksettu uskoa G-21 -ryhmän yhteisrintaman kestävyyteen. Painoa tuskin laitettiin länsiafrikkalaisten puuvillantuottajienkaan ryhmälle, APEC- ja vähiten kehittyneiden maiden yhteydenpidolle tai vaikkapa Intian ja Malesian yhteistyölle.

Yhdysvallat ja EU eivät lukeneet neuvottelutilannetta. Puuvilla-aloite ei näkynyt merkittävällä tavalla sopimusluonnoksessa. Yhdysvaltojen asenteeseen vaikutti epäilemättä amerikkalaistuottajalobbarit, jotka olivat kuin kotonaan Cancúnin amerikkalaisessa lomaunelmassa.

Yhdysvallat ja EU vaikuttivat jokseenkin joustamattomilta arvioimaan uudelleen kokoustunnelmia. Niillehän kokouksen piti olla tekninen. Vaikein kysymys piti olla maatalous, josta siitäkin odotettiin vähintään laihaa sopua jatkoneuvotteluihin.

Poliittinen konteksti

Cancúnin lopputuloksella on poliittinen merkitys, vaikka sitä on vähätelty. Jopa Etelä-Afrikan WTO-lähettiläs Faizel Ismael totesi kansalaisjärjestöaktiiveille lokakuussa, ettei G-21 -ryhmä ole poliittinen asetelma eivätkä maat halua Pohjoinen-Etelä -vastakkainasettelua. Ismael toivotti ryhmään tervetulleeksi myös EU-maita mikä herätti hymynhäivähdyksiä kuulijoissa.

Ismael toisti saman minkä G-21 -maat Brasilian johdolla totesivat heti kokouksen keskeydyttyä Cancúnissa. Ryhmä on valmis neuvottelemaan eikä se halua romuttaa WTO-järjestelmää. Globaalit markkinat tarvitsevat lisää sääntöjä, mutta niiden on oltava reiluja kaikille, Ismael muistutti.

Cancúnissa mukana ollut UNDP:n tutkija ja neuvonantaja Kamal Malhotra on arvioinut, ettei Cancúnia pidä irrottaa laajemmasta poliittisesta kontekstista. Irakin sodan jälkeisessä tilanteessa monet Afrikan maat ovat saattaneet arvioida, että nyt saa riittää. Malhotra vieraili lokakuussa myös Suomessa julkistamassa toimittamaansa kirjaa Making Global Trade Work for People (Earthscan Publications Ltd, New York 2003).

Cancúnin jälkeen G-21 -ryhmä on hajonnut, mutta Malhotran mukaan olennaista ei ole määrä vaan ns. ydinryhmä Brasilia, Intia, Etelä-Afrikka ja Kiina. Maiden välisestä yhteistyöstä on ollut merkkejä aiemminkin vuoden mittaan mm. YK-elimissä. On myös muistettava, että suotuisissa olosuhteissa maat voivat 35-50 vuoden kuluessa mennä kehityksessä Euroopan ja Yhdysvaltojen ohi bruttokansantuotteella mitattaessa.

Maiden erilaisuudesta on puhuttu. Brasilian ja Intian lähtökohdat ovat erilaisia maataloudessa. Intia on puolustusasemissa kun taas Brasilia on avannut markkinoita ja vaatii samaa länsimailta. Lulan Brasilia on nostanut ainakin juhlapuheissa esille työntekijöiden perusoikeudet. Myös Faizel Ismael vakuutti tukevansa työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittamista sataprosenttisesti. Brasilialle ja Etelä-Afrikalle tämä onnistunee, mutta Kiina on jatkuvasti ay-liikkeen hampaissa näistä kysymyksistä.

Erilaisuuksista huolimatta Intialle näytti sopivan Cancúnissa, että maa oli Dohan jälkeen taustalla ja Brasilia otti näyttävämmän johtajan roolin. Myös Kiinan mukanaolo ryhmässä oli psykologisesti mielenkiintoinen. Olihan kyseessä maan ensimmäinen osallistuminen ministerikokouksiin.

G-21 -ryhmä koostuu suurista kehitysmaaviejistä, mutta sen voidaan katsoa avanneen tietä myös köyhemmille maille. Välillisesti ryhmästä oli siten hyötyä muillekin. Yhteiseksi tavoitteeksi löytynevät jatkossa mm. ruokaturvakysymykset.

Monenkeskiset kauppaneuvottelut odottavat kuitenkin liikahtamista. Milloin ja mistä liikahtaminen tulee, jää nähtäväksi. Kello tikittää. Dohan ns. kehityskierroksen aikataulu edellyttää etenemistä harppauksittain ensi vuoden aikana.

Julkaisija: Ydin