Kehitysyhteistyökin kompastelee köyhien maaoikeuksissa

Suomen kehitysyhteistyön vaikutukset köyhien maiden asukkaiden maanomistusoikeuksiin pitäisi tutkia, suosittelee kehityspolitiikan asiantuntijajärjestö Kepa selvityksessään.

Selvityksen mukaan Suomenkin kehitysyhteistyöstä löytyy epäilyttäviä hanke-esimerkkejä, joilla voi olla vaikutuksia köyhimpien maaoikeuksiin.

"Oman roolin selvittäminen on se, mistä kaikki voi lähteä. Pitäisi tuottaa avoimeksi tieto siitä, mikä tilanne on ja millaisia maankäytön vaikutuksia on ollut", sanoo Otto Bruun, joka on yksi Kepan selvityksen tekijöistä.

Vaatimuksen taustalla ovat viime vuosina kehitysmaakeskustelun kuumaksi aiheeksi nousseet maakaappaukset, englanniksi land grabbing. Etenkin Aasian ja Lähi-idän maat sekä teollisuusmaiden suuryritykset ja pääomasijoitusrahastot ostavat ja vuokraavat kehitysmaista usein valtion omistama maata ja metsää yhä kiihtyvällä tahdilla.

Monet kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet kauppoja, sillä usein niiden seurauksena sukupolvia mailla asuneet paikalliset yhteisöt ajetaan pois ja he menettävät elinkeinonsa.

Kepan mukaan myös kehitysyhteistyötoimijat, kuten Maailmanpankki ja muut kehityspankit ovat sotkeutuneet hankkeisiin, jotka liittyvät maakaappauksiin. Taustalla on tarve saada investointeja kehitysmaiden köyhälle maaseudulle, mutta Bruunin mukaan usein vaikutus on kehitysyhteistyön tavoitteiden vastainen – köyhyys vain pahenee.

Finnfund epäonnistui Etelä-Sudanissa

Kattavaa tietoa kehitysyhteistyön ja maakaappausten yhteyksistä ei ole, mutta linkkejä löytyy Suomeenkin. Kepan selvityksessä nostetaan esiin kehitysmaissa yritystoimintaa rahoittava Finnfund, joka on aikoinaan pääomitettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.

Finnfund ja brittiläinen vastaava kehitysrahoituselin CDC rahoittivat muutama vuosi sitten kahta eteläsudanilaista yhtiötä, joiden oli tarkoitus uudistaa rutiköyhän alueen tiikkipuuviljelmiä.

Järjestöjen mukaan ainakin toisessa tapauksessa suunniteltiin paikallisten yhteisöjen pakkosiirtoja eikä yhteisöjen mielipiteitä hankkeista kysytty etukäteen. Kun CDC ja Finnfund vetäytyivät hankkeesta vuonna 2010, yhteisöt jäivät osin ilman niille luvattuja korvauksia.

Finnfundin toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi torjuu kritiikin. Hänen mukaansa maaoikeuksien huomiointi on ensimmäisiä asioita, joita Finnfund maata käyttävissä hankkeissaan tarkastelee. Rahoitettavilta firmoilta edellytetään paikallisten konsultointia.

"Etelä-Sudanissa nimenomaan panostettiin maakysymyksiin. Lähdimme tekemään esimerkkitapausta, joka loisi standardin. Halusimme tehdä avoimen ja läpinäkyvän systeemin, joka takaisi merkittävät kompensaatiot paikallisille", hän sanoo.

Toiminta kävi Kangasniemen mukaan mahdottomaksi, kun korruptio, rikollisuus ja turvattomuus alkoivat levitä itsenäistymään valmistautuvassa maassa. Metsäyhtiöltä varastettiin tavaraa, poliisille asiasta valittanut työnjohtaja pantiin putkaan ja poliisit takavarikoivat sahan generaattorit.

"Meitä syytetään siitä, että hankkeessa annettiin lupauksia eikä sitten toteutettu niitä. Sehän on aivan selvää, että jos ei voi tehdä mitään, ei voi tehdä hyvääkään", hän sanoo.

Vaikka Etelä-Sudan osoittautui liian vaikeaksi toimintapaikaksi, Kangasniemen mukaan kehitysyhteistyötoimijoiden on uskallettava mennä vaikeisiinkin paikkoihin.

"Kun land grabbingista on tullut kuuma aihe, niin jotkut ovat reagoineet siten, ettei mennä lähellekään sellaista hanketta, jossa käytetään maata. Se on onnetonta, sillä hankkeet, jotka eniten vähentävät köyhyyttä, ovat tyypillisesti laajamittaisesti köyhiä ihmisiä työllistäviä hankkeita, kuten metsähankkeita", hän huomauttaa.

Selvitystä ei tulossa

Ulkoministeriön kehitysyhteistyön menettelytapojen neuvonantajan Pekka Seppälän mukaan Suomella on ollut jonkin verran maanhallintasektorin hankkeita, jotka ovat olleet vaativia.

Ulkoministeriön kehitysyhteistyöohjeet edellyttävät maahankkeissa paikallisten lakien kunnioittamista ja avointa konsultaatiota. Kepan vaatimaa selvitystä maaoikeusvaikutuksista on kuitenkin hänen mukaansa vaikea tehdä ainakaan jokaiselle hankkeelle erikseen.

"Sen sijaan on järkevää arvioida hankkeita jatkuvasti normaalin riskianalyysin ja seurannan keinoin ja pitää tämä asia mielessä seurannassa", hän sanoo.