Ulkoministeriö on myöntänyt kehitysyhteistyöjärjestöjen niin sanotun ohjelmatuen vuosille 2018–2021. Tuen kokonaissumma, joka tänä vuonna on 52,3 miljoonaa euroa, ei enää pienene viime vuosien tasosta, mutta osa yksittäisistä järjestöistä menettää ison siivun jo ennestään kutistuneesta tuestaan.

”Tämä on suuri katastrofi. Koko ohjelmatoimintamme loppuu. Rahoilla on tuettu yli 20:tä kehitysyhteistyöhanketta, ja tulevaisuudessa meillä on paljon vähemmän hankkeita”, kertoo ruotsinkielisten vapaakirkkojen kattojärjestön Frikyrklig Samverkanin (FS) puheenjohtaja Jan Edström.

FS on ollut pitkään ulkoministeriön kumppanuusjärjestö, ja se sai vielä vuonna 2016 yli miljoonan euron ohjelmatuen. Viime vuosina se on esimerkiksi tukenut Thaimaassa kehitysvammaisten koulua, järjestänyt ammattikoulutusta Guyanassa ja edistänyt ekologista viljelyä Filippiineillä.

Tänä vuonna ulkoministeriö kuitenkin supistaa järjestön tukea rajusti, ja vuonna 2020 FS:n ohjelmatuki loppuu kokonaan. Käytännössä se voi vielä hakea ministeriön myöntämää hanketukea, mutta se on pienimuotoisempaa ja lyhytaikaisempaa.

”Osa hankkeista jouduttamaan keskeyttämään, osa saadaan vietyä loppuun. Nyt yritämme myös löytää uusia yhteistyökumppaneita sekä Suomesta että kehitysmaista”, Edström kertoo.

Reilun kaupan rahoitus lähes kolminkertaistuu

Ulkoministeriön helmikuun alussa tekemät ohjelmatukipäätökset tietävät huonoja uutisia myös Siemenpuu-säätiölle, joka rahoittaa kehitysmaissa järjestöjen ympäristötyötä.

Sen tukea leikataan asteittain niin, että vuonna 2019 sen rahoitus putoaa yli 40 prosenttia viime vuodesta. Tukiehtoihin kuuluu, että järjestö vetäytyy Intiasta, jossa se on muun muassa rahoittanut alkuperäiskansojen maaoikeustyötä.

”Se on harmillista senkin takia, että Intiassa järjestöjen tila etenkin ympäristö- ja ihmisoikeusasioissa on kaventunut entisestään ja kumppaniemmekin toiminta on vaikeutunut. Nyt tulee kotimaasta tieto, ettemme voi toimia siellä”, Matinpuro toteaa.

Sen sijaan Reilu kauppa ry:n ohjelmatuki lähes kolminkertaistuu yli miljoonaan euroon ensi vuonna. Kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuuden rahoitus taas kasvaa noin kolmanneksen lähivuosina.

Solidaarisuuden toiminnanjohtaja Miia Nuikka on tyytyväinen, sillä järjestö joutui edellisten leikkausten seurauksena muun muassa ajamaan alas koko Ugandan-toimintansa.

”Lisäys ei paikkaa leikkauksia kokonaan, mutta pystymme laajentamaan työtämme”, Nuikka kertoo.

Uudella rahoituksella aiotaan muun muassa aloittaa Keniassa naisten toimeentulon tukemiseen liittyvää työtä sekä taistella Somalimaassa kuivuusongelmia vastaan kehittämällä vesijärjestelmiä. Lisäksi aikomuksena on muun muassa tasa-arvofoorumin luominen Keniassa ja naisten väkivallan vastaisen työn yhdistäminen naisten toimeentulon tukemiseen Somalimaassa.

”Järjestöt nähdään konsulttifirmoina”

Ulkoministeriön ohjelmatukea on viime vuosina myönnetty yhteensä 22 kehitysyhteistyöjärjestölle. Tuella on ollut iso merkitys, sillä järjestelmässä mukana olevilla järjestöillä on ollut erityisasema ja ne ovat saaneet enemmän ja pitkäaikaisempaa rahoitusta kuin muut järjestöt.

Järjestelmä on kuitenkin myllerryksessä, sillä vuoden 2016 kehitysyhteistyöleikkausten yhteydessä ohjelmatuesta leikattiin keskimäärin 38 prosenttia, eikä summa ole palautumassa lähivuosina.

Samalla järjestelmää uudistettiin muun muassa siten, että mukana olleet 22 järjestöä eivät enää saaneet ennakkotietoa rahoitustasosta, vaan ne olivat haussa kaikki samalla viivalla, kertoo ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston apulaisosastopäällikkö Riitta Oksanen. Tulevaisuudessa niiden erityisasemasta luovutaan ja mikä tahansa järjestö voi hakea ohjelmatukea.

Uudistuksen yhteydessä myös myöntämiskriteereitä rukattiin, mikä selittää eroja järjestöjen nyt saamissa tukipäätöksissä.

Frikyrklig Samverkanin puheenjohtaja Jan Edström uskoo, että yksi syy järjestön tuen loppumiseen voi olla se, että sen henkilökunta on pieni eikä se ole esimerkiksi löytänyt uusia yhteistyökumppaneita, mitä ulkoministeriö on toivonut.

Siemenpuun Hanna Matinpuro taas arvelee, että Siemenpuun leikkausten taustalla on järjestön erityisluonne. Se rahoittaa ympäristöhankkeita monipuolisesti eri maissa, kuten vaikkapa Brasiliassa ja Indonesiassa. Ulkoministeriön hakukriteereissä taas painotettiin sen omia kehityspoliittisia teemoja, Suomen kumppanimaita ja vähiten kehittyneitä maita, joihin kaikki Siemenpuun ohjelmamaat eivät kuulu.

Matinpuro on huolissaan järjestöjen roolin muuttumisesta Suomessa. Hänen mukaansa valtionavuissa otettiin aiemmin huomioon paremmin järjestöjen omat tavoitteet, mutta nyt niiden on seurattava kulloisenkin hallituksen visioita.

”Järjestöt nähdään vähän niin kuin konsulttifirmoina, joille asetetaan kriteerit sen mukaan, mitä niiden halutaan tekevän. Toki valtionavussa pitääkin olla kriteereitä, mutta Suomessa on ollut aiemmin sellaisia perinteitä, että kansalaisyhteiskuntaa rahoitetaan myös sen omista tavoitteista lähtien”, Matinpuro muistuttaa.