Kiinan marssi Afrikkaan hämmentää Eurooppaa

Pariisi, 20.11.06 (IPS) - Kiinan vahvistuva yhteistyö Afrikan maiden kanssa herättää levottomuutta Euroopassa, joka on tottunut pitämään maanosaa omana takapihanaan.

Kiinan marraskuun alussa järjestämässä huippukokouksessa 48 afrikkalaista valtiota allekirjoitti sopimuksen taloudellisesta ja diplomaattisesta kumppanuudesta.

Ranskan ulkoministeriön mukaan Kiinan kauppa Afrikan kanssa on viisinkertaistunut 2000-luvulla ja nousee tänä vuonna liki 40 miljardiin euroon.

Kiina on Afrikan kolmanneksi suurin kauppakumppani Yhdysvaltojen ja Ranskan jälkeen.

Lisäksi noin 800 kiinalaisyritystä on sijoittanut yhteensä 4,3 miljardia euroa 43 maahan Afrikassa.

Eurooppalaisia johtajia Kiinan Afrikan-valloitus on alkanut huolettaa varsinkin Pekingin huippukokouksen jälkeen.

Saksalaisen Berliner Zeitung -lehden kommentaattori Maritta Tkalec arveli hiljan, että Eurooppa ei ole vielä tajunnut, miten runsaasti tarjottavaa afrikkalaisella naapurilla on: luonnonvaroja, miljoonia kulutushaluisia ihmisiä ja yhteistyötä.

Saksan liittokansleri Angela Merkel patisti pian Pekingin kokouksen jälkeen Eurooppaa pohtimaan uudelta kannalta Afrikkaa ja muun muassa sen luonnonvarojen oikeudenmukaista hyödyntämistä.

Hänen mukaansa Euroopan yhteistyö Afrikan kanssa nousee merkittäväksi asiaksi, kun Saksa ottaa Euroopan unionin puheenjohtajuuden vuoden 2007 alusta.

Euroopan ei enää pidä asennoitua Afrikkaan hyväntekeväisyyden, vaan omien etujensa pohjalta, Merkel yllytti.

Monen muun mielestä Euroopan asenne on ollut pikemminkin holhoava tai uuskolonialistinen kuin auttamishakuinen.

Ranskassa niin tutkijat kuin poliitikotkin luonnehtivat Afrikkaa yhä "meidän takapihaksemme", vaikka viimeinenkin Ranskan siirtomaa siellä itsenäistyi yli 40 vuotta sitten.

Ranska kutsuu joka toinen vuosi Afrikan maiden johtajat ranskalais-afrikkalaiseen huippukokoukseen. Puhetta riittää kehityksestä, köyhyyden vähentämisestä ja demokratian vahvistamisesta, mutta tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi.

Pohjoisamerikkalaisilla, eurooppalaisilla ja varsinkin ranskalaisilla johtajilla on tapana opastaa afrikkalaisia kollegojaan demokratian, ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon poluilla.

Sen voi kuitenkin tulkita myös tekopyhyydeksi, kun esimerkiksi Ranska ylläpitää hyviä suhteita korruptoituneisiin Afrikan maihin, kuten Kongon tasavaltaan tai öljyvaltio Gaboniin.

Myös Yhdysvallat on kosiskellut öljyvaltioiden diktaattoreita vaikkapa Päiväntasaajan Guineassa ja Angolassa.

Kiina puolestaan jättää saarnaamiseen väliin ja keskittyy kauppaan, luonnonvaroihin ja kansainväliseen poliittiseen yhteistyöhön. Se on solminut suhteet kiistanalaisiin johtajiin esimerkiksi Sudanissa ja Zimbabwessa.

"Tarjoamalla Afrikalle apua ilman ennakkoehtoja Kiina on esittänyt houkuttelevan vaihtoehdon länsimaiden ehdolliselle avulle. Samalla se saa arvokasta diplomaattista tukea omille kansainvälisille eduilleen", kansainvälistä turvallisuutta tutkivan saksalaislaitoksen Afrikan-tuntija Denis Tull sanoo.

Hänen mukaansa Afrikan maiden äänillä voi olla ratkaiseva merkitys esimerkiksi YK:ssa, kun rakennetaan uutta moninapaista voimatasapainoa.

"Kiina on nähnyt mahdollisuuden siellä, missä läntiset johtajat näkevät vain terroria, korruptiota, pakolaisia ja sortuvia valtiollisia laitoksia", Tull arvioi.

Hän ei kuitenkaan usko, että Kiinan kumppanuudesta koituu Afrikalle erityistä hyvää. Taloudelliset hyödyt ovat hänen mukaansa parhaimmillaankin ristiriitaisia ja poliittiset seuraukset väistämättä turmiollisia.

(Inter Press Service)