Kolumni: Korruption vastainen YK-sopimus ahdistaa ahneita vallanpitäjiä

Johtajien laajat valtaoikeudet ja immuunius syytteille ovat mahdollistaneet Filippiineillä ja Indonesiassa kansallisomaisuuden järjestelmällisen rosvoamisen ja kansan kurjistamisen.

Mainitut maat tarjoavat myös tukuittain surullisia tarinoita siitä, miten kansainvälisen lainsäädännön porsaanreiät ja seuraavien hallitusten poliittisen tahdon puute estävät kansalta kähvellettyjen rahojen takaisinsaamisen.

Parin menneen vuosikymmenen pahamaineisimpiin johtajiin kuuluvat Indonesian entinen presidentti Suharto, Filippiinien Ferdinand Marcos ja Zairen (nykyisin Kongon demokraattinen tasavalta) Mobutu Sese Seko.

He onnistuivat kahmimaan kansan rahoja itselleen yhteensä arviolta 25-50 miljardia dollaria (dollari on noin 0,83 euroa), Transparency International -järjestön maailmanlaajuinen korruptioraportti 2004 paljastaa.

Noiden maiden kansalaiset ansaitsevat keskimäärin alle tuhat dollaria vuodessa, Kongon demokraattisessa tasavallassa vain 0,27 dollaria päivässä.

Huomattava osa johtajien taskuihin päätyneistä rahoista oli peräisin rikkaiden maiden hallituksilta, kansainvälisiltä luottolaitoksilta ja kehitysapujärjestöiltä. Esimerkiksi Zaire sai Mobutun kaudella kehitysapua ja lainoja yli 12 miljardia dollaria, pääasiassa Maailmanpankilta.

Todellisia lukuja on likimain mahdoton selvittää, mutta arvioidaan, että Mobutu kevensi valtionsa kassaa noin viiden miljardin taalan verran. Asukkaat jäivät vaille kouluja, opettajia, sairaaloita ja lääkkeitä, mutta valtiolle kertyi mittavat velat.

Korruptio on onnistunut köyhdyttämään maita, jotka kuuluvat luonnonvaroiltaan maailman rikkaimpiin. Nigeriassa kenraali Sani Abachan arvioidaan anastaneen valtakaudellaan 1993-1998 jopa viisi miljardia dollaria. Se muodostaa kymmenyksen maan samanaikaisista öljytuloista.

Human Rights Watchin tuoreen raportin mukaan Angolan valtion kirstuista katosi vuosina 1997-2002 yli neljä miljardia dollaria öljytuloja. Summa vastaan karkeasti maan sosiaalimenoja samalta ajalta.

Sveitsin viranomaiset ovat viime aikoina edistyneet merkittävästi lahjusrahojen palauttamisessa oikeille omistajilleen. Sveitsin tiukkaa pankkisalaisuutta onnistuttiin murtamaan 1990-luvun lopulla natsi-Saksan juutalaisvainojen uhrien omaisuutta jäljitettäessä.

Lisäksi tinkimättömät tuomarit, kuten Carla del Ponte ja Bernard Bertossa, ovat onnistuneet jäljittämään ja jäädyttämään rahavaroja siinä määrin, että Sveitsi on ottanut johtavan roolin rahanpesun vastaisessa taistelussa.

Vuoden 2003 lopulla Sveitsin viranomaiset päättivät palauttaa Nigerialle 618 miljoonaa dollaria, jotka Abachan sanottiin kavaltaneen. Vielä suurempia summia on jäädytettyinä muissa maissa, muun muassa Britanniassa, jossa oikeustoimet 1,3 miljardin dollarin palauttamiseksi ovat juuttuneet paikoilleen.

Poliittisen tahdon puute voi kuitenkin muodostua laillisia porsaanreikiä suuremmaksi esteeksi lahjusrahojen palauttamiselle.

Samana päivänä, jona Mobutu syrjäytettiin Zairessa toukokuussa 1997, Sveitsin viranomaiset määräsivät kaikki maan pankit tutkimaan hänelle kuuluneet tilit. Rahaa löytyi vaivaiset neljä miljoonaa dollaria.

Sveitsi otti yhteyttä Zairen uusiin vallanpitäjiin pyytäen selvitystä rahojen omistajista. Presidentti Laurent Kabila ei kuitenkaan vastannut kyselyihin kahteen vuoteen.

Viime syksynä hyväksytty YK:n korruption vastainen sopimus on tärkeä askel eteenpäin lahjusrahojen palauttamiseksi. Sopimus määrää sen allekirjoittaneet valtiot yhteistyöhön keskinäisen oikeudellisen avun tarjoamiseksi varojen palauttamisessa.

Sopimus patistaa myös valtiota edellyttämään omilta rahoituslaitoksiltaan, että ne tietävät, keiden kanssa asioivat.

Jos jokainen valtio omaksuisi ja toteuttaisi vaaditut toimet virkojen väärinkäytön, löysän pankkivalvonnan ja ulkomaisten pankkitilien hyödyntämisen lopettamiseksi, mahdollisuudet yhteiskunnan omaisuuden rosvoamiseen vähenisivät radikaalisti.

Sopimuksen tärkeisiin määräyksiin kuuluu myös vaatimus, että viranomaisten tulee jäädyttää varat, jos toimivaltaiset toisen valtion edustajat pyytävät sitä järkevin perustein.

Aiemmin vaadittiin oikeuden päätös kyseisestä maasta. Sen hankkiminen on sen verran mutkikasta, että rahojen pimittäjä ehti yleensä siirtää ne turvaan.

YK:n julistamaa korruption vastaista päivää vietetään ensi kerran tänä vuonna 9. joulukuuta. Transparency International valmistautuu siihen painostaen hallituksia ratifioiman sopimuksen, jotta lahjusrahat voidaan palauttaa omistajilleen.

Sopimuksen voimaantulo vaatii 30 ratifiointia. Kenia ja Sri Lanka tekivät sen ensimmäisinä, Etelä-Afrikka, Nigeria ja Kamerun aikovat seurata esimerkkiä.

Sekä kehittyneiden että kehitysmaiden kansalaisilla on oikeus tietää, mitä viranomaisten hallinnoimille rahoille tapahtuu.

Heillä on myös oikeus vaatia, että avustuksina saadut ja muut valtion varat saavuttavat aiotut vastaanottajansa: tavalliset ihmiset, jotka ovat kärsineet niin paljon tyrannien käsissä.

(Inter Press Service)

* Peter Eigen on korruptiota vastaan toimivan Transparency Internationalin puheenjohtaja.

(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään.