Kolumni: Mitä tehdä Syyrialle?
Syyriassa jatkuva tappaminen ja kärsimys saa meidät kaikki epätoivoisiksi. Asialle on kuitenkin myös rauhanomaisia vaihtoehtoja, sanoo Johan Galtung.
YK:lla ja maailman valtioilla on taipumus toistaa samoja virheitä ja aloittaa väärästä päästä.
Ensin yritetään päästä eroon selkkauksen avainhahmosta pakotteiden avulla. Toiseksi ajetaan tulitaukoa vetoamalla osapuoliin tai aseellisen puuttumisen avulla. Sitten aloitetaan osapuolten neuvottelut ja ratkaistaan tilanne lopulta poliittisella kompromissilla.
Järjestys tuntuu loogiselta myös Syyriassa, mutta kovin viisasta se ei ole.
Koska presidentti Bashar al-Assadin asema on niin keskeinen, eliminoimisen sijasta kannattaisi ensin kuunnella hänen ratkaisuehdotuksiaan.
Miksi osapuolet suostuisivat tulitaukoon, vaikka näköpiirissä ei ole hyväksyttävää ratkaisua? Eikö se antaisi vastapuolelle aikaa varustautua lisää? Tulitauko on toivottava, mutta ei välttämätön eikä riittävä ratkaisu.
Jos toinen pääosapuoli on eliminoitu, kuka sanelee neuvottelujen asialistan? Näillä ehdoilla poliittisen ratkaisun sisältö on ennalta määrätty.
Käännetään pakka
Tutkitaan käännettyä järjestystä. Aloitetaan ratkaisusta ja jatketaan neuvotteluilla sen yksityiskohdista. Jos ratkaisu on onnistunut, sitä voi seurata aselepo. Ehkä avainhahmokin siirtyy syrjään tehtyään osuutensa.
Mutta miten löytää ratkaisu, kun tappaminen jatkuu?
Silloin motivaatio on korkealla. Tulitauon jälkeen motivaatio heikkenee, kuten näimme Sri Lankassa. Turistit palasivat, mutta ratkaisun etsintä lopahti.
Miten löytää ratkaisu, jos avainpelaajat osallistuvat taisteluihin?
He voivat neuvotella edustajien välityksellä. Maa on täynnä ihmisiä, jotka tuntevat sen ongelmat. Heitä kiinnostaa ratkaisussa muukin kuin voitto tai se, kuka on hyvä ja kuka paha.
YK voisi lähettää sotilaiden sijasta välitystaitoisia ihmisiä. Kuultaisiin osapuolia maan sisällä ja ulkopuolella. Annetaan heidän määritellä haluamansa Syyria.
Ulkopuolisten toiveet
Mitä ulkopuoliset haluavat Syyriasta?
Israel haluaa Syyrian jakamista osiin, Iranin vaikutuksen vähenemistä, Golanin aseman vakiinnuttamista ja Lähi-idän kartan uusiksi.
Yhdysvallat haluaa samaa kuin Israel sekä valtaa öljy- ja kaasuvaroihin. Britannia tahtoo samaa kuin USA, ja Ranska haluaa ystävälliset suhteet Syyriaan. EU haluaa samaa kuin Israel-USA ja Ranska.
Venäjä haluaa laivastotukikohdan Välimerelle ja "liittolaisen". Kiina haluaa samaa kuin Venäjä.
Iran haluaa šiiojen valtaa. Irakin šiiajohto haluaa šiiojen valtaa. Libanon haluaa tietää, mitä se haluaa. Saudi-Arabia haluaa sunnien valtaa.
Egypti haluaa välittäjäksi. Qatar haluaa samaa kuin saudit ja Egypti. Persianlahden öljymaat haluavat samaa kuin USA ja Britannia.
Arabiliitto ei halua Libyan toistoa ja kokeilee ihmisoikeuksia. Turkki haluaa vahvan aseman suhteessa Israeliin ja USA:han sekä puskurivyöhykkeen Syyriaan.
YK haluaa välittäjäksi.
Tilannetta synkistää Syyrian asema kahden blokin välissä: yhtäällä Israel-USA-Nato, toisaalla Shanghain yhteistyöjärjestö, johon kuuluvat Venäjä, Kiina ja Keski-Aasian maita sekä Intia ja Iran tarkkailijoina.
Osapuolten toiveet
Mitä Syyrian selkkauksen osapuolet haluavat?
Alawiitit ja šiiat haluavat vähemmistöasemastaan huolimatta pysyä vallassa. Väestön enemmistönä olevat sunnit haluavat valtaa itselleen ja demokratiaa.
Juutalaiset, kristityt ja muut vähemmistöt haluavat turvallisuutta ja pelkäävät sunnien valtaa. Kurdit haluavat laajaa autonomiaa ja yhteyttä muiden maiden kurdeihin.
Listaa Syyrian ulko- ja sisäpuolisten toimijoiden haluista voi kyseenalaistaa, mutta tässä oletetaan, että se on lähempänä oikeaa kuin väärää.
Ratkaisu ilman väkivaltaa
Väkivaltaan ovat syyllistyneet selkkauksen molemmat osapuolet, mutta syyllisten etsinnän sijaista tulisi hakea ratkaisuja. Se on tehtävä väkivallattomasti, sillä voittaja joutuisi muiden ankaran paheksunnan kohteeksi.
Pakotteet eivät ole ratkaisu. Ne toimisivat kuin rangaistus ihmiselle, jonka keho kamppailee jo tuhoisia mikrobeja vastaan.
Esiin nousee sveitsiläinen malli: Syyrian liittovaltio, jossa autonomia ulottuu kylätasolle asti. Sunnit, šiiat ja kurdit hoitavat keskinäiset suhteensa omalla tavallaan.
Tarvitaan myös kansainvälisiä rauhanturvaajia ja vähemmistöjen suojelua. Uusi Syyria olisi sitoutumaton ja torjuisi ulkomaiset tukikohdat sekä asevirrat. Golanin asemaa ei yritettäisi ratkaista pakolla, koska se vaarantaisi Israelin YK-jäsenyyden.
Johan Galtung on rauhanyliopisto Transcendin rehtori.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia