Korruptio ja öljyntuotanto kulkevat käsi kädessä

"Öljyesiintymillä on ollut taipumus jarruttaa yhteiskunnan demokratisoitumista ja vahvistaa itsevaltaista hallintoa. Esimerkkejä riittää Iranin shaahista Nigerian entiseen diktaattoriin Sani Abachaan ja Saudien kuningashuoneesta Saddam Husseiniin", tuore raportti muistuttaa. Tynnyrin pohja (Bottom of the Barrel) -nimisen raportin on laatinut kehitysapujärjestö Catholic Relief Services (CRS).

Lukuisat muut selvitykset tukevat näkemystä. Korruptiota vastaan toimiva Transparency International (TI) esimerkiksi korostaa, että öljy ja maakaasu ovat aseiden jälkeen maailman tuottoisinta kauppatavaraa.

Tina Rosenberg kirjoittaa New York Timesissa, että öljytuloilla elävistä maista puuttuvat usein sekä keskiluokka että vakaat poliittiset instituutiot.

Afrikassa öljyn "tahrimiin" maihin kuuluvat esimerkiksi Gabon, Angola ja Nigeria. Nigeria on toisena ja Angola viidentenä maailman korruptoituneimpien maiden listalla.

Gabonissa öljyllä oli takavuosina keskeinen rooli skandaalien sarjassa, joka ryvetti myös Ranskan silloisen johdon presidentti Francois Mitterrandia myöten.

Hallituksen sanottiin sulkeneen silmänsä ranskalaisen öljy-yhtiön Elf Aquitanen likaisilta puuhilta Gabonissa. Selvitysten mukaan yhtiö pesi rahaa Gabonin pankeissa ja maksoi valtavia lahjuksia maan viranomaisille.

"On helppo nähdä, miksi korruptio rehottaa öljynviejämaissa", CRS:n raportin laadintaan osallistunut Terry Karl selittää.

Osatekijöinä ovat yhtäältä öljykaupan suuret voitot ja toisaalta tuottajamaiden keskittynyt vallankäyttö, heikko hallintokoneisto ja puutteellinen oikeusjärjestelmä.

Karl siteeraa lausuntoa, jonka hän kertoo kuulleensa vuosia sitten Venezuelan silloiselta talousministeriltä: "Ihmiset varastavat, koska ei ole mitään syytä olla varastamatta."

Öljynviejämaiden järjestön Opecin 11 jäsenmaasta Indonesia, Nigeria ja Venezuela kuuluvat maailman korruptoituneimpiin valtioihin. Loput jäsenet - Algeria, Arabiemiirikuntien liitto, Irak, Iran, Kuwait, Libya, Qatar, Saudi-Arabia - eivät nekään ole tunnettuja valtakoneistonsa läpinäkyvyydestä.

Suuria ylikansallisia öljy-yhtiöitä vastaan esitetään ajoittain syytöksiä korruptiosta ja hämäristä puuhista maapallon eri kolkilla. Viime vuosina on pengottu muun muassa silloisen Mobil-yhtiön (nykyisin ExxonMobil) toimintaa 1990-luvulla Kazakstanissa.

Mobilin ulkomaantoiminnoista tuolloin vastannut johtaja Bryan Williams ja kaupoissa välittäjänä toiminut pankkiiri James Giffen saivat huhtikuussa New Yorkissa syytteet Kazakstanin viranomaisten lahjonnasta.

Mobil hankki 1996 erittäin edullisesti itselleen 25 prosentin osuuden Kaspianmeren rannalla Kazakstanissa sijaitsevasta Tengizin öljyesiintymästä. Se kuuluu kymmenen suurimman joukkoon maailmassa.

Öljyteollisuus ja poliittinen valta kietoutuvat usein yhteen, mistä paras esimerkki on Yhdysvallat.

Kazakstanin öljykähmintöjen aikaan Yhdysvaltain nykyinen varapresidentti Dick Cheney johti muun muassa öljyalalla toimivaa jättimäistä Halliburton-yhtiötä. Yhtiö tekee Kazakstanissa yhteistyötä ExxonMobilin ja Amocon kanssa.

ExxonMobil joutui taannoin syytteeseen osallisuudesta Indonesian armeijan toimeenpanemiin väärinkäytöksiin levottomuuksien repimässä Acehin maakunnassa.

Kesällä 2002 Yhdysvaltain ulkoministeriö kehotti tuomaria hylkäämään kanteen, koska se voisi vaarantaa USA:n etuja ja heikentää Indonesian hallituksen halua osallistua terrorismin vastaiseen sotaan.

Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin juuret ovat myös öljykentillä. Valtaosa hänen vuoden 2000 vaalikampanjalleen annetuista 29 miljoonan euron lahjoituksista tulikin öljyalalta.

Ei liene sattumaa, että Halliburton sai ensimmäisten joukossa suururakan Irakin jälleenrakennuksessa.

Karlin mukaan öljy sinänsä ei aiheuta korruptiota. Ratkaisevaa on, millaiset hallintorakenteet valtiolla on ennen öljyntuotannon alkamista.

"Jos ne ovat erityisen heikot ja itsevaltaiset, öljyntuotannon ympärille ilmaantuu suurella todennäköisyydellä korruptiota."

Hän jatkaa, että öljy-yhtiöt allekirjoittavat usein kehitysmaissa sopimuksen, joka kieltää niitä kertomasta, millaisin ehdoin tuotannosta on sovittu.

"Jos öljy-yhtiöt päättäisivät yhdessä, että ne allekirjoittavat vain julkisia sopimuksia, hallitusten olisi pakko suostua."

Rosenbergin mukaan korruptio on yleensä vähäisempää öljymaissa, joilla on paljon muutakin ulkomaankauppaa.

"Ehkä siksi, että kauppa lisää vaikutusvaltaisten kansalaisten kiinnostusta hallituksensa tehokkuutta kohtaan. Vastaavasti maan johtajille on tärkeätä päästä samalle tasolle muiden valtioiden kanssa."

CRS moittii Maailmanpankkia ja Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF), että ne kiinnittävät liian vähän huomiota öljyrahojen valumiseen vallanpitäjien taskuihin. Raportin mukaan Maailmanpankin pitäisi asettaa öljysopimusten julkisuus lainojensa ehdoksi.

Muun muassa Britannian pääministeri Tony Blair on antanut tukensa aloitteelle, joka kehottaa öljysopimusten vapaaehtoiseen julkistamiseen. Moni kehitysmaa ja öljy-yhtiö on hymissyt aloitteelle myöntyvästi, mutta sen kohtalon ratkaisee lopulta suurten öljy-yhtiöiden kanta.

(Inter Press Service)

* Kirjoittaja on uutistoimisto IPS:n päätoimittaja.