Laiton eläinkauppa riesaa Kaakkois-Aasiaa

Laiton eläinkauppa on yksi maailman suurimpia rikollisen liiketoiminnan muotoja kansainvälisen huume- ja asekaupan ohella. Aktiivista se on erityisesti Kaakkois-Aasiassa, jossa eläinkauppaa koskeva lainsäädäntö ja rangaistuskäytännöt ovat suhteellisen heikot. Villieläinkauppaa valvova globaali verkosto TRAFFIC arvioi, että maailmalla käytävän eläinkaupan arvo on vuosittain 10-20 miljardia dollaria. WWF:n vastaavat arviot yltävät 5 miljardiin dollariin.

Suuri osa eläinkaupan kuljetusreiteistä kulkee joko Thaimaan tai Vietnamin kautta. Kauppa käydään paljolti salakuljetusreittien varsilla kuten Bangkokissa, mutta myös internetissä ja hankalasti ennakoitavissa paikoissa kuten bordelleissa.

TRAFFIC raportoi jatkuvasti eläinkauppaan liittyvistä rikkeistä sivuillaan traffic.org. Äskettäisiä havaintoja on tehty muun muassa Jakartan ja Bangkokin toreilla. Salametsästys on vakava ongelma erityisesti Indonesian, Malesian ja Myanmarin metsäalueilla.

Markkinat lähellä ja kaukana

WWF ylläpitää listaa lajeista, joita kaupankäynti uhkaa eniten. Kymmenen ensimmäisen joukossa ovat muun muassa tiikeri ja Aasian norsu. Kaakkois-Aasiassa eniten kaupattu nisäkäs on muurahaiskäpy. Maailmassa on noin 6000 uhanalaista eläinlajia kansainvälistä villieläinkauppaa säätelevän CITES-sopimuksen mukaan.

Uhanalaisimpien lajien metsästys on kielletty täysin, kun taas joitain lajeja saa pyytää valtionmyöntämällä luvalla. Vaikka useimmat Kaakkois-Aasian maat ovat allekirjoittaneet sopimuksen, niiden kansallinen lainsäädäntö ei täysin vastaa sitä.

Kysyntää laittomasti pyydetyille eläimille on erityisesti Kiinassa, jossa villieläinten osista valmistetaan ruokaa ja perinteisiä lääkkeitä. Länsimaihin eläimiä salakuljetetaan enimmäkseen lemmikeiksi ja keräilytarkoituksiin. Myös esimerkiksi norsunluusta valmistetuilla koriste-esineillä ja koruilla on menekkiä länsimaissa.

ASEAN-maiden hallitusten välisen luonnonsuojeluverkosto ASEAN Wildlife Enforcement Networkin mukaan Kaakkois-Aasiassa takavarikoitiin viime vuonna noin 19 000 eläintä ja yli 267 tonnia rauhoitetuista lajeista valmistettuja tuotteita. Kuitenkin vain murto-osa eläinkauppatapauksista tulee ilmi. Tästä kertoo sekin, että Kaakkois-Aasiassa langetettiin vuoden 2009 aikana vain 45 tuomiota eläinkaupasta.

Lainsäädännön aukot vaikeuttavat puuttumista

Aasiassa laiton eläinkauppa tarjoaa mahdollisuudet suuriin ansioihin vähillä riskeillä. Toiminta on monin paikoin vakiintunutta ja järjestäytynyttä, eikä siihen puuttuminen ole helppoa. Thaimaan asema lentoliikennereittien risteyspaikkana on edesauttanut liiketoiminnan keskittymistä maahan. Bangkokissa sijaitsevan Suvarnabhumin lentokentän läpi kulkee päivittäin yli 30 miljoonaa matkustajaa sekä arviolta tuhansia laittomasti pyydettyjä eläimiä.

Villieläinkauppaa koskeva lainsäädäntö tiukentuu Kaakkois-Aasian maissa hitaasti. Löyhät rangaistuskäytännöt eivät vaikuta luovan pelotetta kaupassa osallisille. Esimerkiksi Thaimaassa CITESin listaamien eläinten kauppaaminen on laillista kansallisten rajojen sisällä. Tämän seurauksena ulkomaille suuntautuva eläinkauppa pyritään naamioimaan kansalliseksi ja paine kaupan rajoittamisesta siirtyy lentokentille ja valtion rajoille.

Vastaavasti ulkomailta salakuljetettuja eläimiä ja eläintuotteita kaupataan kansallisina. Toisaalta Thaimaassa on vasta viime vuosina vangittu muutamia villieläinkaupasta kiinnijääneitä henkilöitä.

Kitkeminen vaatii luovia keinoja

Viime vuosina Kaakkois-Aasiassa on järjestetty useita eläinkaupan vastaisia kampanjoita. Kampanjoilla on pyritty tiedottamaan ja muuttamaan ihmisten asenteita villieläinkauppaa selkeämmin tuomitsevaan suuntaan. Poliiseja ja rajaviranomaisia on koulutettu, samoin juristeja ja lentokenttien työntekijöitä. Vaikka asennevaikuttaminen on tuottanut tulosta, monet koulutuksen saaneista ovat turhautuneita siihen, että tilanteeseen puuttuminen on laillisin keinoin vaikeaa. Erityisesti viranomaisvalvonnan tehostamista on pidetty tärkeänä.

Muitakin keinoja laittoman eläinkaupan kitkemiseksi on kokeiltu. Kameroita on asennettu sademetsiin salametsästäjien havaitsemiseksi. Entisiä salametsästäjiä on palkattu luonnonsuojelualueille oppaiksi ja muihin tehtäviin. Toisaalta luonnonsuojelualueiden vastuuhenkilöitä ja viranomaisia jää yhä jatkuvasti kiinni laittoman eläinkaupan avustamisesta. Haasteena on löytää tapoja, joilla vaikuttaa ihmisten asenteisiin pitkällä tähtäimellä. Tähän asti kansalaisten päättäjiin kohdistama paine laittoman eläinkaupan kitkemiseksi on ollut melko vaisua.

Kaakkois-Aasian mailla on kuitenkin rajallisesti resursseja, joilla reagoida laittomaan eläinkauppaan. Tärkeää olisi kehittää kansallista lainsäädäntöä ja rangaistuskäytäntöjä CITESiä vastaaviksi nykyistä rivakammin. Kaakkois-Aasian maiden kansalaisten toimeentuloturvakin kaipaisi parannuksia, jotta laittomaan eläinkauppaan liittyvistä elinkeinoista luopuminen olisi käytännössä mahdollista