Euroopasta turvaa hakevia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia käännytetään usein kotimaihinsa, vaikka heitä uhkaa siellä jopa kuolemanrangaistus, käy ilmi Euroopan pakolaisrahaston tukemasta tutkimuksesta.

Vaikka pakolaislainsäädännön mukaan ihmisillä on oikeus suojeluun, jos he pelkäävät vainoa ihmisoikeutensa harjoittamisen vuoksi, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen käännyttämiseksi on keksitty monia porsaanreikiä.

26 Euroopan maan tutkimuksen mukaan kielteisiä turvapaikkapäätöksiä perustellaan esimerkiksi sillä, että ihmiset voivat kyllä palata kotimaahansa, kunhan salaavat suuntautumisensa.

Turvapaikkapäätös voi olla kielteinen myös siksi, ettei hakijan ole uskottu edustavan seksuaalivähemmistöä tai koska hänen olisi pitänyt hakea apua oman maansa viranomaisilta – vaikka nämä olisivatkin homofobisia.

Suomi ei raportin mukaan ole poikkeus. Esimerkiksi iranilainen homo olisi viranomaisten mukaan voinut muuttaa maan sisällä, vaikka maassa voi saada homoseksuaalisuudesta kuolemanrangaistuksen.

Järjestelmällistä tilastotietoa siitä, kuinka usein seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat hakevat Euroopasta turvapaikkaa, ei ole. Raportissa kuitenkin arvioidaan, että jopa 10 000 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajaa hakee EU-maista vuosittain turvapaikkaa.

Raportissa suositellaan muun muassa, että turvapaikka annettaisiin niille sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajille, joiden kotimaissa homoseksuaalisuus tai transsukupuolisuus on kriminalisoitu.

Raportti vaatii myös viranomaisille parempaa koulutusta, sillä usein turvapaikkapäätös perustuu stereotypioihin, kuten siihen käyttäytyykö seksuaalivähemmistön edustaja "tyypillisellä" tavalla.

Homoseksuaalisuus on rikos 76 maailman maassa. Kuolemantuomion siitä voi saada Iranissa, Jemenissä, Mauritaniassa, Nigerian pohjoisosissa, Saudi-Arabiassa, Somalian eteläosissa sekä Sudanissa.