Maailmassa on yli sata miljoonaa koditonta
Maailmassa on yli miljardi ihmistä vailla kunnollista asuntoa, ja yli sadalla miljoonalla ei ole kotia lainkaan, kertoo YK:n ihmisoikeustoimikunnalle laadittu raportti. Asuntokurjuutta esiintyy niin teollistuneissa kuin kehitysmaissakin. Teollistuneissa maissa asumistukia on vähennetty, kehitysmaiden ongelmana on voimakas muuttoliike maalta kaupunkeihin.
Geneve, 04.04.05 - Maailmassa on yli miljardi ihmistä vailla kunnollista asuntoa, ja yli sadalla miljoonalla ei ole kotia lainkaan, kertoo Miloon Kotharin YK:n ihmisoikeustoimikunnalle laatima raportti. Asumisasioiden erikoisraportoijana maailmanjärjestössä toimiva Kothari muistuttaa, että asuntokurjuus on tuttua niin teollistuneissa kuin kehitysmaissakin.
Hänen mukaansa köyhien ja vähemmistöihin kuuluvien asumistuki on vähenemään päin rikkaissa maissa. Se pahentaa asunto-ongelmaa ja voimistaa rodullista syrjintää.
Esimerkiksi Yhdysvaltain nykyinen politiikka vahingoittaa pienituloisia, kuten afroamerikkalaisia. Heidät sysätään köyhille asuinalueille, mikä kiihdyttää "gettoutumista", Kothari selittää.
Kehitysmaissa taas asuntopolitiikan polttavimpiin ongelmiin kuuluu kiivas ja suunnittelematon maaltapako. Se paisuttaa kaupunkislummeja ja aiheuttaa joukkohäätöjä.
Intiassa hävitettiin marras-tammikuun aikana 80 000 kotia, joissa eli noin 300 000 ihmistä. Useimmille ei ole tarjottu uutta asuntoa, joten he majailevat kadulla, Kothari sanoo.
Hänen mukaansa on erityisen järkyttävää, että nämä joukkohäädöt tapahtuvat kaupungeissa, joihin nousee samaan aikaan "rikkaiden leikkikenttiä". "Rahaa virtaa sisään ja keskiluokka kasvaa, joten investoinnit keskittyvät ostoskeskuksiin ja kalliisiin asuntoihin, eivät köyhille tarkoitettuihin asuntoihin."
Raportoija varoittaa, että kuplia syntyy kiinteistömarkkinoille muuallakin kuin Yhdysvalloissa tai varakkaissa Euroopan maissa.
Esimerkiksi Intiassa niin Delhi kuin Mumbaikin hinkuvat "maailmanluokan kaupungeiksi" ja kutsuvat ulkomaisia sijoittajia avuksi. Lainsäädännöllä avataan markkinat, mutta köyhien asumista ei turvata mitenkään.
Kotharin mukaan riski piilee siinä, että kiinteistöala kiinnostaa suursijoittajia paljolti keinottelumielessä. Hän arvioi, että maailman kaupungeissa on 20-40 miljoonaa koditonta. YK:n tilastot taas kertovat, että maailman vähiten kehittyneiden valtioiden kaupunkilaisista 78 prosenttia elää slummeissa.
Kehitysmaiden huonot asumisolot eivät kuitenkaan rajoitu kaupunkeihin. Noin 75 prosenttia maailman köyhimmistä - 900 miljoonaa ihmistä - elää syrjäisellä maaseudulla ja hankkii elantonsa maataloudesta. Kothar sanoo, että kodittomuus ja maattomuus ovat pahenevia ongelmia kehitysmaiden maaseudulla, koska maauudistusta ei toteuteta riittävän nopeasti eikä pienviljelijöitä ja -kalastajia tueta taloudellisesti.
Hän tutustui viime vuonna Brasilian tilanteeseen ja ilahtui siitä, että ihmisoikeudet pyritään siellä ottamaan mukaan - yleensä kasvua painottaviin - kansantalouden tavoitteisiin.
Raportoijan mielestä Brasilia voisi kuitenkin pudottaa tavoittelemaansa budjettiylijäämää 4,5 prosentista 3,25 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Se pysyisi kansainvälisten luottolaitosten vaatimissa rajoissa, mutta auttaisi samalla toteuttamaan väestön taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia.
Ensi vuonna kautensa erikoisraportoijana päättävä Kothar muistuttaa, että talouden yksityinen sektori ei kanna huolta ihmisoikeuksista, joihin oikeus säälliseen asumiseenkin kuuluu. "Uskon, että yksityisen sektorin osuus toimii vain, jos pohjana on vankka lainsäädäntö ja hallituksen luja poliittinen tahto suojella köyhiä."
"Viime kädessä velvollisuus asunnon takaamisesta kaikille lankeaa valtiolle", raportoija korostaa.
(Inter Press Service)
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia