Maatalous pois WTO:sta - kansanliike vaatii oikeutta ruokaan

Jos maatalousasiat jätetään Maailman kauppajärjestön WTO:n päätettäviksi, miljoonat pienviljelijät menettävät elinkeinonsa ja ruokaturvansa. Samalla köyhyys pahenee ja kestävä kehitys vaarantuu, perustelee Kansojen ruokasuvereniteetti -liike, jonka kärjessä on pienviljelijöiden kansainvälinen verkosto Via Campesina.

"Valtioiden on irrotettava maatalous ja ruoka WTO:sta ja luotava vaihtoehtoinen kansainvälinen puitejärjestö turvaamaan kestävä maataloustuotanto ja -kauppa", liike usuttaa.

Via Campesina painostaa YK:n ihmisoikeuskomissiota, että se tunnustaisi talonpoikien oikeuden tuottaa ruokaa perustavanlaatuiseksi ihmisoikeudeksi.

"Miljoonat kehitysmaiden talonpojat ovat osallistuneet ruokasuvereniteettia vaativan liikkeen luomiseen 5-10 viime vuoden kuluessa", tohtori Raj Patel kertoo. Hän on maaseudun kehityksen asiantuntija ja toimii tutkijana Food First -nimisessä kehitys- ja elintarvikeasioiden tutkimuslaitoksessa Yhdysvaltain Oaklandissa.

Food Firstin tuore raportti arvostelee maatalous- ja elintarvikealan kansainvälisten järjestöjen politiikkaa, joka ratsastaa "ruokaturvan" käsitteellä. Se edellyttää, että kaikilla ihmisillä on joka päivä tarpeeksi syötävää.

Ruokaturva ei kuitenkaan tee mitään sen takaamiseksi, että viljelijöillä olisi jatkuvasti hedelmällistä maata kynnettävänään tai että he saisivat tolkullisen hinnan tuotteistaan, Food First moittii.

Ruokaturva ei ota kantaa siihen, mistä ihmisten päivittäinen ravinto tulee tai miten se on tuotettu, Food Firstin raportin laatinut tohtori Peter Rosset täsmentää.

"Siksi USA voi meneillään olevissa kauppaneuvotteluissa väittää, että halvan ruoan tuominen Yhdysvalloista on köyhille maille parempi tapa varmistaa ruokaturvansa kuin oma tuotanto", raportoija jatkaa.

Hän viittaa WTO:n ohella Amerikan maiden keskinäisiin kauppaneuvotteluihin, joita käydään Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen elin Naftan puitteissa sekä koko maanosan kattavan FTAA:n luomiseksi.

Vuonna 1992 perustettuun Naftaan kuuluvat Yhdysvallat, Kanada ja Meksiko. FTAA:n on määrä syntyä 2005, mutta tielle on tullut mutkia.

Talonpojat, ammattiyhdistysliike ja globalisaation arvostelijat vastustavat Amerikan vapaakauppa-aluetta. Niiden mielestä se merkitsisi kehitysmaita vahingoittavan uusliberaalin talouspolitiikan voittoa.

Maailmanpankki kuuluu kansainvälisen elintarvike- ja maatalouspolitiikan keskeisiin muovaajiin. Pankin mielestä vapaa kauppa on paras ruokaturvan takaaja, koska se mahdollistaa voimavarojen tehokkaimman käytön.

Patel tyrmää väitteen ja korostaa, ettei Maailmanpankin ylistämää vapaata kauppaa ole olemassakaan. Sen estävät rikkaiden maiden jakamat tukiaiset, piiloverot sekä todellisten ympäristö- ja sosiaalikustannusten peittely.

"Siitä on selvät näytöt, että kaupan vapauttaminen ei auta köyhiä ihmisiä", Patel alleviivaa.

Via Campesina moittii WTO:ta kansainvälisen kaupan suosimisesta paikallisen ruoantuotannon kustannuksella. Se kasvattaa kehitysmaiden riippuvuutta tukiaisilla tuotetun halvan ruoan tuonnista teollisuusmaista. Samaan aikaan sadat miljoonat viljelijät joutuvat luopumaan perinteisistä elinkeinoistaan.

Patel muistuttaa, että Yhdysvallat myy jättimäisten valtion tukien ansiosta maissia alle tuotantokustannusten. Sen vienti Meksikoon ajaa perikatoon sikäläiset viljelijät, jotka eivät pysty kilpailemaan keinotekoisesti alhaalla pidettyjen hintojen kanssa.

USA:n maissintuotannon tukeminen ja sen polkumyynti Meksikoon on Patelin mukaan "likimain suora hyökkäys sikäläisiä köyhtyneitä viljelijöitä vastaan".

"Siksi on julmaa väittää, että vapaa kauppa parantaa ruokaturvaa."

Meksikon intiaani- ja talonpoikaiskapinan tyyssijoilla Chiapasin osavaltiossa vaaditaan Patelin mukaan ruokasuvereniteettia osaksi paikallista demokratiaa. Se antaisi talonpojille oikeuden päättää ruoantuotannosta ja suojella elinkeinojaan kansainvälisen "agribisneksen" ja globalisaation vaikutuksilta.

Patelin mielestä maatalous pitäisi jättää WTO:n neuvottelujen ulkopuolelle, koska ne miljoonat viljelijät, joita päätökset eniten koskettavat, eivät ole siellä edustettuina.

Vaikka Via Campesinan tapaiset järjestöt lähettävät edustajansa neuvottelupaikalle, näillä ei ole äänioikeutta. Päätösvalta on hallituksilla, jotka ovat alttiita suuryritysten tehokkaalle lobbaukselle.

"Niin kauan kuin todellinen demokratia ja läpinäkyvyys puuttuvat maailmankaupasta, maatalous pitäisi jättää neuvottelujen ulkopuolelle", Patel kiteyttää.

(Inter Press Service)