Mercosurin voima ja heikkous

Latinalaisen Amerikan yhdentymiskehitys etenee: varmasti ja horjahdellen. Mannerta mullistanut vasemmistolaisaalto on siirtänyt monien maiden ulkopolitiikan painopisteen Yhdysvalloista alueelliseen kehitykseen.

Tämänhetkisistä yhdentymishankkeista voimakkain on Mercosur. Se on etelän yhteistalousalue, jonka kanssa myös Euroopan unioni on käynyt alueellisia neuvotteluja.

Mercosuriin kuuluvat Brasilia, Argentiina, Paraguay, Uruguay ja Venezuela. Venezuelan jäsenyyden myötä Mercosur on energia- ja ruoantuotannollisesti omavarainen.

Alueella asuu yli 255 miljoonaa ihmistä, noin puolet Euroopan unionin nykyisestä väestöstä. Alueen bruttokansantuote on yli biljoona dollaria, kun se Euroopassa on noin 12,5 biljoonaa.

Sosiaalinen ulottuvuus

Mercosur perustettiin niin kutsutulla Assunciónin sopimuksella vuonna 1991. Aloite lähti liikkeelle jo aikaisemmin Brasilian ja Argentiinan kahdenvälisestä sopimuksesta vuonna 1985.

Talousalueen perustehtävä on ihmisten, tavaroiden ja valuutan liikkuvuuden edistäminen. Näiden rinnalle on noussut myös sosiaalinen ulottuvuus, osin Mercosurin neljän jäsenmaan vasemmistolaisten hallitusten vaikutuksesta. Myös liittymistään valmisteleva Bolivia on vasemmistolaisissa käsissä. Paraguay on ainoa poikkeus säännöstä.

Sosiaalinen ulottuvuus on viimeaikoina noussut uudella tapaa tärkeäksi Mercosurin kannatuksen laskettua esimerkiksi Uruguayssa. Ulottuvuus on ollut tähän saakka lähinnä hallituksien asialistalla ja kansansuosion laskun asettamat paineet ovat osaltaan saaneet ne terävöittämään pyrkimyksiään ulottuvuuden kehittämiseksi.

Kansalaisyhteiskunta ei toistaiseksi ole laajassa mitassa kiinnostunut sen kehittämisestä lukuun ottamatta ammattiyhdistysliikettä. Se on aktiivisesti vaatinut sosiaalisen ulottuvuuden sisällyttämistä Mercosuriin ja sen vaatimuksiin on myös vastattu. Kansalliset ammattijärjestöt ovat organisoituneet Mercosurin laajuisesti. Mukana ovat tärkeimmät keskusjärjestöt kaikista jäsenmaista.

Ammattiyhdistysliikkeellä oli Mercosurille kolme keskeistä vaatimusta: sosiaalisen peruskirjan luominen, kompensaatiorahastojen perustaminen tuotantorakenteen muutoksiin vastaamiseksi ja sosiaalis-taloudellisen komitean luominen. Vaatimuksien pohjalta annettiin vuonna 1998 sosiaalisten ja työelämän oikeuksien julistus.

Julistuksen toteutumisen valvomiseksi perustettiin kolmikantamallin mukainen komitea, jota paikallisen ammattiyhdistyslähteen mukaan ei tosin juurikaan konsultoida. Komitean käytännön rooli on pieni ja paikalliset vertaavat sitä Maailman työjärjestö ILO:iin, jolla ei myöskään ole sitovaa roolia.

Kompensaatiorahastoja on perustettu aavistuksen paremmalla menestyksellä. Niiden avulla pyritään tasoittamaan tuotantorakenteen muutoksista aiheutuvia ongelmia. Esimerkiksi tehtaan siirtyessä maasta toiseen paikalliselle taloudelle aiheutuva menetys pyritään kompensoimaan uudella investoinnilla. Kompensaatioita tarvittaisiin kuitenkin lisää ja niihin pitäisi saada enemmän rahaa.

Mercosurilla on kansanedustajista koostuva parlamentaarinen komitea, jonka rooli on jäänyt pieneksi. Talousalueelle on myös suunnitteilla oma parlamentti, jonka lopullisesta merkitysestä voidaan korkeintaan esittää ennusteita.

Kokonaisuudessaan järjestelmää on kritisoitu kankeaksi, sillä kaikki yhteistyön syventämiseen tähtäävät toimet vaativat valtiopäämiestason hyväksynnän. Tilanne juontuu Latinalaisen Amerikan presidenttikeskeisestä poliittisesta perinteestä.

Ristiriitoja Euroopan kanssa

Alueen ammattiyhdistysliike ja hallitukset asettivat huomattavia toiveita Euroopan unionin kanssa käytyihin kahdenvälisiin neuvotteluihin. Morcosurissa uskottiin, että EU:n kanssa olisi mahdollista nostaa esille asioita, jotka eivät mahtuneet Yhdysvaltojen vetämään Amerikkojen vapaakauppasopimushankkeeseen. Näistä keskeisimmäksi Mercosurin johtajat kokevat yritysten yhteiskuntavastuun. Sen katsotaan sopivan hyvin vapaakauppakehykseen.

Eurooppalainen kauppapolitiikka osoittautui kuitenkin pitkälle Yhdysvaltojen linjaa vastaavaksi. Yritysten yhteiskuntavastuuta ei eurooppalaisten taholta haluttu mukaan, ja tämä johti osaltaan neuvottelujen kariutumiseen. Nimettömänä pysyttelevä lähde Brasilian ulkoasiainhallinnossa pitää valitettavana, ettei EU:n kanssa löydetty yhteistä säveltä.

Brasiliassa järjestettiin heinäkuun alussa aiheesta keskustelu, jossa Euroopan sosialidemokraattinen liike ja Latinalaisen Amerikan vasemmisto etsivät yhteistä linjaa Mercosur-neuvotteluissa. Sitä ei keskusteluissa löytynyt ja monille Latinalaisen Amerikan edustajille oli yllätys, että eurooppalaiset suhtautuivat kauppaan teknisenä kysymyksenä. Mercosurissa ollaan silti edelleen sitä mieltä, että arvoperustaltaan uudet hallitukset ovat lähempänä Eurooppaa kuin Yhdysvaltoja.

Suomalaisten rooli integraatiossa

Suomalaisilla on ollut erityisrooli Mercosurin viimeaikaisessa kehityksessä. Argentiinan ja Uruguayn välille syntynyt kiista Metsä-Botnian sellutehtaista on kolhinut pahoin integraatiopyrkimyksiä. Brasilian hallituksen puolelta on pahoiteltu, ettei kiistaan löytynyt alueellista ratkaisua. Samalla siellä korostetaan Mercosurin maiden itsenäisyyttä. Harva uskoo, että kiistan heijastukset jäisivät pysyviksi. Ne muodostavat kuitenkin tilapäisen kiistakapulan yhdentymiskehityksen rattaisiin.

Kaiken kaikkiaan Mercosurissa on erityisesti ruoka- ja energiaomavaraisuuden kautta paljon mahdollisuuksia ja sillä on kaikki edellytykset kasvaa merkittäväksi maailmanpoliittiseksi vaikuttajaksi. Nähtäväksi jää, kuinka alueen hallitukset onnistuvat sitä hyödyntämään.

Yhdentymiskehitys on viime vuosina kompuroinut kriisistä toiseen ja instituutioiden toimivuudessa on paljon parannettavaa. Alueen johtajien uskoa Mercosurin kehittämiseen tämä ei ole horjuttanut, mutta monet pitävät kansalaisten osallistumisen puutetta ongelmallisena.

Ongelmaa paikkaamaan on muun muassa perustettu TV-kanava, jonka tehtävänä on toimia Mercosurin laajuisena julkisuuden tilana. Onnistuuko Morcosur saamaan myös kansalaisten kannatuksen riippuu pitkälti siitä, pääseekö se eroon elitistisyydestään.