Yhä useammissa suomalaisissa kehitysyhteistyöjärjestöissä on ryhdytty tekemään uusia ohjeita seksuaalisen häirinnän, ahdistelun ja muun kaltoin kohtelun torjumiseksi. Myös ulkoministeriö on hiljattain täydentänyt valtionavustuksen saajia koskevia eettisiä ohjeitaan.

Niissä on uusi kirjaus nollatoleranssista seksuaalista hyväksikäyttöä ja häirintää kohtaan. Järjestöt velvoitetaan toimimaan, jos epäilyjä tulee ja kertomaan rikkomuksista ulkoministeriölle.

Taustalla ovat viime vuosina esiin tulleet, maailmanlaajuiset seksuaaliseen häirintään ja hyväksikäyttöön liittyvät kohut.

”Koko apuyhteisö on joutunut skarppaamaan otettaan. Ajan henki on ikään kuin tuonut voimakkaammin pintaan asiat, joita on aina ollut olemassa”, tiivistää ulkoministeriön kehityspolitiikan johtava asiantuntija Anna Gebremedhin.

Kaksi vuotta sitten alkanut sosiaalisen median Metoo-kampanja paljasti etenkin taide- ja kulttuuripiirien seksuaalisen häirinnän tapauksia ympäri maailman.

Vuoden 2018 alussa luupin alle joutui erityisesti avustusjärjestösektori. Kävi ilmi, että tunnetun brittiläisen avustusjärjestön Oxfamin työntekijät olivat ostaneet seksiä avunsaajilta Haitilla vuoden 2010 maanjäristystä seuranneessa avustusoperaatiossa. Järjestöä syytettiin myös tapausten peittelystä. Pian samantyyppisiä tietoja alkoi tihkua myös muista avustusjärjestöistä ja YK:sta.

Nyt uudet Oxfam-kohut halutaan välttää. Lontoossa järjestettiin viime vuonna kansainvälinen kokous, jossa avunantajat sopivat uusista toimista hyväksikäyttöä vastaan. Sen seurauksena asiaan kiinitetään aiempaa enemmän huomiota myös Suomessa.

Yksittäisiä hyväksikäyttötapauksia

Suomessa julkisuuteen ei ole tullut hyväksikäyttöskandaaleita nimenomaan kehitysyhteistyössä tai katastrofiapuoperaatioissa. Esimerkiksi ulkoministeriön kansalaisyhteiskuntayksikön päällikön Riina-Riikka Heikan mukaan yksikön tietoon ei ole tullut avunsaajien häirintä- tai hyväksikäyttötapauksia.

Toisaalta tarkkoja tilastoja ei ole edes olemassa, sillä tietojen kerääminen on ulkoministeriössäkin kesken.

Yksittäistapauksia on. Esimerkiksi Suomen suurimmassa kehitysyhteistyöjärjestössä Kirkon Ulkomaanavussa (KUA) on ollut kehitysyhteistyön kohdemaissa joitakin sellaisia hyväksikäyttötapauksia, joissa kohteena on ollut avunsaaja, kertoo järjestön kehittämispäällikkö Aarno Lahtinen. Tarkempia yksityiskohtia hän ei halua kertoa.

Ei pelkkä hyvän tahdon ilmaus

Ulkoministeriö muistuttaa, että erilaisiin ongelmatapauksiin on kyllä puututtu ennen viime aikojen kohuakin. Myös esimerkiksi KUA:ssa on jo valmiiksi ohjesääntö, joka kieltää kaikenlaisen häirinnän ja ahdistelun ja esimerkiksi myös seksin ostamisen. 

Aiheen ajankohtaisuus on kuitenkin saanut osan järjestöistä ryhtymään erillisten ohjeiden tekoon.

”Häirinnän ja ahdistelun torjuminen voi jäädä yleiseksi hyvän tahdon ilmaukseksi, jos erillisiä ohjeita ei tehdä. Ohjeet pakottavat miettimään konkreettisesti, mitä se tarkoittaa arjessa”, sanoo Vammaiskumppanuus ry:n toiminnanjohtaja Anja Malm.

Vammaiskumppanuus on kahdeksan suomalaisen vammaisjärjestön yhteenliittymä, jonka kautta tehdään vammaisiin keskittyvää kehitysyhteistyötä 20 maassa. Se työstää parhaillaan uutta seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun vastaista ohjeistusta. Ajatuksena on muun muassa luoda ilmoitusmekanismi, joka suojelee myös ilmoittajaa. Vielä ei tiedetä, miten ohjeistus ulotetaan kehitysyhteistyön kohdemaihin.

Kipinän antoi Malmin mukaan Metoo- ja Oxfam-kohujen lisäksi kumppanijärjestössä ilmi tullut hyväksikäyttötapaus, jossa uhrina oli Vammaiskumppanuuden tukeman hankkeen piirissä ollut nuori nainen.

”Toki teemasta on puhuttu muutenkin jo pidempään, sillä tiedämme että vammaiset naiset ovat jopa neljä kertaa muita useammin hyväksikäytön kohteena”, hän muistuttaa.

Käytännössä ohjeita voi tehdä monesta eri näkökulmista. Esimerkiksi Solidaarisuus-järjestössä on tehty ohjeet, jotka kattavat vain seksuaalisen häirinnän. Suomessa sen torjunta sisältyy työnantajaa sitovaan tasa-arvolakiin.

Järjestössä ei ole ollut häirintätapauksia, ja ohjeen taustalla onkin ”yleinen tietoisuuden herääminen”, kertoo Solidaarisuuden tasa-arvoasiantuntija Maria Väkiparta.

Uuteen ohjeeseen sitoutuvat kaikki järjestön työssä mukana olevat harjoittelijoita ja vapaaehtoisia myöden. Se sisältää muun muassa ohjeet siitä, miten häirintäepäilyjen sattuessa toimitaan. Myös kumppanijärjestöjen on tarkoitus tehdä samantyyppinen ohjeistus.

Metoo tuli yllätyksenä

Suomi on pitkään profiloitunut tasa-arvon mallimaana niin kehityspolitiikassa kuin muutenkin. Siksi tuntuu erikoiselta, että järjestöt ovat vasta nyt laatimassa erillisiä ohjeita seksuaalisen häirinnän, ahdistelun tai muiden väärinkäytösten ehkäisemiseksi.

Suomen UN Womenin vt. toiminnanjohtajan ja tasa-arvokonsultti Elina Nikulainen seuraa tilannetta etenkin työpaikoilla tapahtuvan seksuaalisen häirinnän näkökulmasta ja auttaa konsulttina järjestöjä tekemään uusia ohjeita. Hänen mukaansa Metoo-kohu on tullut yllätyksenä niin suomalaiselle järjestösektorille kuin muillekin yhteiskunnan osa-alueille.

”Aiemmin ei ole ymmärretty, että häirinnässä ei ole kyse vain kaikkein räikeimmistä tapauksista vaan kokonaisesta vähättelyn kulttuurista, jossa yksi sukupuoli ei tunne oloaan turvalliseksi”, hän sanoo.

Vaikka järjestöt ovat ongelmien torjunnassa vasta alkutaipaleella, kuten Suomi muutenkin, hänen mukaansa ongelmat otetaan nykyään vakavammin kuin aikaisemmin ja työpaikkakulttuuria halutaan todella muuttaa.

”Ei riitä, että jossain intran syvyyksissä on seksuaalisen häirinnän vastainen ohjeistus vaan siitä pitää keskustella. On järjestettävä koulutuksia ja muistutettava, että ilmiö on olemassa. Häirinnän ehkäisemiseen pitää olla myös rahaa”, hän muistuttaa.

Miksi auttaja käyttää hyväksi?

Oxfam-kohun jälkeen on julkaistu tilastoja, jotka osoittavat, että ainakin epäilyt häirinnästä tai hyväksikäytöstä ovat järjestösektorilla kasvussa. Esimerkiksi uutistoimisto Reutersin keräämien tietojen mukaan kasvua oli 13 prosenttia vuosina 2017–2018.

KUA:n Aarno Lahtisen mukaan on mahdotonta tietää, johtuuko se siitä, että tapausten määrä on oikeasti kasvanut vai siitä, että ilmitulo on nykyisin todennäköisempää.

”Asiasta on alettu kiinnostua myös julkisuudessa, ja vinkkejä on tullut varmaan enemmän myös järjestöjen sisältä. Valitusmekanismien syntyminen on johtanut siihen, että valituksia myös tulee enemmän”, hän arvioi.

Silti kohut pakottavat kysymään, mikä avustussektorissa oikein on vikana. Altistaako kehitysyhteistyö tai auttaminen hyväksikäytölle?

”Se olisi kyllä aika lohduton ajatus. Ehkä kyse on enemmän siitä, että ne ihmiset, joiden hyväksi järjestöt työskentelevät, ovat kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa. Valta-asetelma on olemassa. Voisiko kiusauksiakin syntyä silloin helpommin”, Solidaarisuuden Maria Väkiparta pohtii.

Lahtinen muistuttaa, että juuri sen takia selkeät ohjeet ja valitusmekanismit ovat tärkeitä.

”Mutta ei mikään järjestelmä voi täysin poistaa riskejä, jos ihminen on päättänyt käyttää tilannetta hyväkseen.”