Morsiamenryöstö on yleisin naimatapa Ruandan maaseudulla

Udeltaessa tunteeko ryöstetty vaimo itsensä onnelliseksi ja onko hän oppinut rakastamaan miestään Kanzayire purskahtaa nauruun. "Olen hänen vaimonsa ja sillä siisti."

Kanzayiren tilanne on kuitenkin parempi kuin monien kanssasisarten Ruandan maaseudulla. Kolmannes morsiamenryöstöllä alkaneista liitoista päättyy siihen, että mies hylkää vaimonsa. Sille ei ole mitään estettä, koska miehellä on liitossa kaikki valta.

Hylkäämisen jälkeen naisen asema vain heikkenee, sillä hyvin harva pääsee uusiin naimisiin. Siksi perheet yleensä hyväksyvät sieppauksella syntyneen liiton, jos se suinkin toimii.

Tyttö, joka on viettänyt öitä miehen kanssa, ei kelpaa enää vaimoksi muille. Siksi avioliitto yleensä vahvistetaan useita päiviä sieppauksen jälkeen. Se tapahtuu seremoniassa, jossa vävykokelas pyytää tulevia appivanhempiaan antamaan hänelle anteeksi tyttärensä ryöstön.

Sulhanen lahjoittaa vaimonsa perheelle lehmän, ja liitto sinetöidään banaani- tai durraoluella.

Pohjois-Ruandassa sijaitseva 300 000 asukkaan Umutaran maakunta ei enää pidä kirjaa kidnappauksella syntyneistä avioliitoista, jotka paikalliset viranomaiset ja ihmisoikeusjärjestöt tuomitsevat. Tapa on kuitenkin edelleen hyvin yleinen tällä paimentolaisalueella.

Alueen asukkaat pitävät morsiamenryöstöä perinteenään, ja sitä tapahtuu lähes päivittäin.

Jos "hyvänä saaliina" pidetty 16-22-vuotias tyttö palaa yksin markkinoilta, ryhmä nuorukaisia sieppaa hänet ja kuljettaa jonkun - naiselle usein miltei tuntemattoman - miehen taloon. Matkalla miehet murtavat tytön vastarinnan hakkaamalla häntä ja usein myös raiskaamalla.

Muiden vaarojen ohella tilanne altistaa tytön hiv-tartunnalle, jota kantaa jo yli puoli miljoonaa 7,5 miljoonasta ruandalaisesta.

Laki ei salli sieppauksia eikä niiden avulla solmittuja avioliittoja. Päinvastoin: vuonna 1998 hyväksytty laki uhkaa raiskaajia jopa 20 vuoden vankeudella.

Lakia ei kuitenkaan ole koskaan pantu toimeen, sillä kukaan ei ole nostanut sen nojalla syytettä.

"Kun kuulemme sieppauksesta, otamme kidnappaajat kiinni, ja joskus myös tuoreen aviomiehen. Joudumme kuitenkin vapauttamaan heidät jonkin ajan kuluttua", eräs rikospoliisi selittää Umutaran maakunnan pääkaupungissa Nyagataressa.

Naisjärjestöjen mukaan pelkkä sieppaajien kiinniotto ei murra vanhaa perinnettä. Sen tueksi tarvittaisiin laajaa valistusta.

"Järjestämme jatkuvasti luentotilaisuuksia, joissa esitellään sieppausliittojen haitallisia seurauksia", Hagurka-järjestöä edustava Anita Nyirabera kertoo.

Hänen mukaansa hyvin harvat miehet vaivautuvat laillistamaan ihmisryöstöllä alkaneen liittonsa. Se jättää naisille pysyvästi huonon maineen, ja heidän jälkeläisiään pidetään avioliiton ulkopuolella syntyneinä.

Sieppausliitot ovat kuitenkin yhä suosittuja myös nuorten keskuudessa, koska laillinen avioliitto tulee liian kalliiksi. Avioon aikovalla on oltava varoja vähintään 330 euroa, ja päälle tulevat myötäjäiset ja muut hääkulut.

"Ellen olisi siepannut vaimoani, en olisi päässyt ikinä avioon", Charles Rutabayiru sanoo.

Köyhällä maaseudulla moni tyttö pitää kidnappausta parempana kuin usein turhaksi osoittautuvaa oikean kosijan odottelua.

Umtaran asukkaista 90 prosenttia ei voi haaveilla säästävänsä 3,50 euroa enempää kuukaudessa. Naimattomuutta pidetään kirouksena miehelle ja vielä enemmän naiselle.

(Inter Press Service)