Naiset nujertavat köyhyyttä Bangladeshissa

Kalpana Rani Palin vaatimaton savipaja kuuluu yrityksiin, joiden ansiosta köyhyys on alkanut hellittää otettaan Bangladeshissa.

"Ansaitsen noin 54 euroa kuukaudessa saviastioiden myynnillä", Kalpana, 34, kertoo. Hän pani bisneksen pystyyn käytyään Noakhalin maaseudun kehittämisjärjestön (NRDS) kolmen kuukauden savenvalantakurssin.

NRDS ryhtyi viisi vuotta sitten kohentamaan köyhien naisten taitoja ja elinkeinoja. Dewanjee Barin kylän naisilla oli jo valmiiksi oma toimintaryhmä eli samiti, hanketta vetävä Mohammad Kaiser Alam kertoo.

Järjestöjen hankkeet ovat auttaneet Bangladeshia vähentämään köyhyyttä. YK:n kehitystavoitteiden mukaan se pitäisi puolittaa vuoteen 2015 mennessä.

Vuonna 1992 Bangladeshin asukkaista määriteltiin köyhiksi 56,6 prosenttia, mutta 2010 enää 31,5 prosenttia, tuore kansallinen raportti kertoo.

Kurssilta omille jaloille

Savenvalaja Jhumur Majumber, 37, kiittelee onneaan, että tuli menneeksi ilmaiselle kurssille. Hän on juuri saanut pääkaupungista Dhakasta 200 astian erikoistilauksen, jonka laskee tuottavan 90 euroa puhdasta voittoa.

"Alueellamme ei ollut työtilaisuuksia aiemmin. NRDS:n ansiosta seisomme nyt omilla jaloillamme", Minati Rani Sutra, 34, sanoo.

Hän on naisryhmän vetäjä ja etsii lisää työvoimaa tyydyttämään laadukkaiden saviastioiden kasvavaa kysyntää.

NRDS:n Noakhalin alueella järjestämistä ammattikursseista on hyötynyt jo noin 30 000 naista, jotka muodostavat 1 200 samitia. Luvassa on myös jatkokursseja.

Savipajojen ohella NRDS tukee naisryhmiä, jotka valmistavat puuvillakankaita, juuttimattoja sekä bambu- ja terrakottatuotteita.

Naisille myös "makrolainoja"

Centre for Policy Dialogue -tutkimuslaitoksen johtaja Debapriyo Bhattacharya lukee kansalaisjärjestöjen ansioksi sen, että maailman köyhimpiin kuuluva Bangladesh edistyy.

"Valtio ei ole kyennyt tarjoamaan sosiaaliturvaa, eikä markkinoilta löydy riittävästi työtä, mutta järjestöjen toiminta on vähentänyt köyhyyttä. Suunta on kestävä ja vahvistuva", hän vakuuttaa.

Ratkaisevaa on ollut keskittyminen naisiin, järjestöjen työtä rahoittavan Palli Karma Shahayak -säätiön puheenjohtaja Qazi Kholiquzzaman Ahmad arvioi.

"Merkittävä määrä naisia työskentelee nyt keskikokoisissa ja suurissa yrityksissä ja osallistuu uusien työpaikkojen luomiseen", hän jatkaa.

"Aiemmin naiset ottivat mikroluottoa pieniin hankkeisiin, mutta nyt he lainaavat myös 'makrotasolla'. Sekin kertoo köyhyyden vähenemisestä", Ahmad selittää.

Köyhyyden kierre poikki

"Köyhyyden kierrettä ei ole helppo katkaista", bangladeshilaisen Trinamool-järjestön johtaja Jalaluddin Ahmed sanoo.

Köyhien perheiden talous oli ennen miesten varassa, koska naiset suljettiin kotiin islamiin vedoten.

Ahmedin mukaan muurit kaadettiin vähitellen järjestöjen mikrolainaohjelmien avulla. "Miehet sallivat naisten työssäkäynnin tajuttuaan, että nämä pystyvät hankkimaan tuloja perheelle."

"Lainojen ohella tarvittiin taitojen kehittämistä, tietoisuuden kasvua, keskusteluja naisryhmissä ja ennen kaikkea alhaalta ylös -ajattelua", NRDS-järjestön johtaja Abdul Awal lisää.

"Nyt naiset eivät päätä pelkästään tulonhankinnastaan, vaan myös lastensa koulunkäynnistä", hän jatkaa.