Sukupuolten välinen digikuilu on viime vuosina kaventunut. Maailmanlaajuisesti naiset käyttävät kuitenkin edelleen vähemmän internetiä ja digilaitteita kuin miehet.

YK:n alaisen televiestintäjärjestö ITU:n mukaan erot ovat suurimpia kehittyvissä maissa. Esimerkiksi matalan tulotason maissa 20 prosenttia naisista ja 34 prosenttia miehistä käyttää internetiä. Alemman keskitulotason maissa kuilu on kapeampi: naisista 51 prosenttia ja miehistä 59 prosenttia käyttää internetiä. Eroja on kuitenkin myös korkean tulotason maissa, kuten Suomessa, vaikka haasteet ovatkin erilaisia.

Digikuilun syyt ulottuvat usein syvälle yhteiskunnan rakenteisiin ja historiaan, minkä vuoksi ongelman korjaaminen on hidasta ja vaikeaa. Yhdysvaltalaisen Girl Effect -järjestön mukaan (pdf) tyttöjen kohtaamat esteet johtuvat muun muassa odotuksista ja sukupuolinormeista. Rajoituksia asettavat myös vanhemmat ja kaverit, joiden puhelimia tytöt saattavat lainata.

Suomessa haasteita kohtaavat muun muassa maahanmuuttajat, jotka yrittävät navigoida uudenlaisessa digitaalisessa ympäristössä vieraan kielen kanssa.

Digikuilun kaventaminen on tärkeää esimerkiksi naisten työllistymisen kannalta: Maailman talousfoorumin mukaan 90 prosenttia lähitulevaisuuden työpaikoista vaatii digitaitoja.

Sekä Suomessa että maailmalla on meneillään hankkeita, jotka pyrkivät osiltaan kaventamaan digikuilua ja edistämään tasa-arvon toteutumista.

Ugandassa kannustetaan tyttöjä teknologia-alalle

Kehitysyhteistyötä ja humanitaarista työtä tekevä Plan International Suomi tukee tyttöjen digitaitojen kehittämistä Ugandassa. Planin tukemissa Innovation Hubs -keskuksissa sen paikalliset kumppanit järjestävät ammatillista sekä digitaalista ja teknologista koulutusta nuorille ugandalaisille.

Aiemmin hanke toimi SmartUp Factory-nimellä ja koulutus keskittyi enimmäkseen teknologiaan.

“Nykyisissä Innovation Hubeissa, jotka alkoivat viime vuonna, olemme ottaneet mukaan digitaalisia taitoja, kuten valo- ja videokuvausta”, kertoo projektissa työskentelevä innovaatioiden ja digitaalisen kehityksen koordinaattori Brian Ongom.

Koulutuksissa keskitytään 15–24-vuotiaiden nuorten digitaitojen lisäämiseen. Keskus pyrkii lisäämään erityisesti tyttöjen ja naisten digitaitoja ja innostusta teknologia-alaa kohtaan.

Ongomin mukaan Ugandassa suurin haaste on alan kiinnostavuus ja yhteiskunnassa vallitsevat asenteet “miesten ja naisten aloista”.

“Suurin osa yrityksistä on miesten omistamia. Naisia ei näy näissä rooleissa, joten nuorilla tytöillä ei ole esikuvia alalla,” Ongom sanoo.

Myös maantieteelliset erot tuovat haasteita. Pääkaupungissa nuoret käyttävät paljon todennäköisemmin internetiä ja digitaalisia välineitä, kun taas maaseudulla on haasteita internetin toimivuudessa ja käyttömahdollisuuksissa.

Vaikka alalta tuntuu puuttuvan tyttöjä innostavia esikuvia, on Ongom nähnyt myös menestystarinoita.

“Moni nuori on löytänyt töitä meiltä saamiensa taitojen ansiosta. Osa heistä on perustanut omia yrityksiä, mikä on meille suuri onnistuminen,” hän sanoo.

Näiden esimerkkien hän toivoo inspiroivan tyttöjä myös tulevaisuudessa lähtemään mukaan teknologia-alalle.

Ongom kertoo, että Ugandassa on nykyään yhä enemmän digitaalisina vaikuttajina naisia, jotka innostavat nuoria. Töitä on kuitenkin tehtävä etenkin yhteiskunnan ajattelutapojen muutoksen sekä tietoisuuden lisäämisen eteen.

Suomessa kehitetään parempia digipalveluja maahanmuuttajille

Suomessa digikuilu näkyy esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten henkilöiden digiosaamisessa ja työllistymisessä. Ennen kuin työtä pystyy hakemaan, täytyy selättää digipalveluiden saavutettavuuteen liittyvät haasteet.

Erityisessä vaarassa jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle ovat naiset ja äidit, jos esimerkiksi lasten hoitovastuu jää äidille ja sen myötä kotoutumisprosessi ottaa takapakkia, kertoo Irena Bakić.

Hän työskentelee Espoon kaupungilla projektipäällikkönä Trust M -projektissa, jonka tarkoituksena on luoda luotettavia ja syrjimättömiä julkisia digitaalisia palveluita maahanmuuttajille Suomessa.

“Trust M lähestyy tutkimusta erityisesti kotivanhempien ja äitien näkökulmasta. Keskitymme myös tiettyihin kieliryhmiin”, Bakić kertoo.

Bakićin mukaan digipalveluiden saavutettavuuteen vaikuttaa muun muassa kielitaito.

“Esimerkiksi henkilön, joka on kotoisin maasta, jossa on erilainen kirjoitusjärjestelmä kuin Suomessa, täytyy ensin opetella Suomessa käytettävät aakkoskirjaimet, niiden lukeminen ja kirjoittaminen, jotta tiettyjen palveluiden käyttäminen onnistuu.”

Lisäksi julkisten palveluiden konteksti voi olla hyvin erilainen Suomessa ja maahanmuuttajan kotimaassa, minkä vuoksi pelkästään palveluiden ymmärtäminen tai käyttö voi olla haastavaa.

Trust M -projektin tavoitteena on ymmärtää teknologian käyttäjään liittyviä haasteita ja kehittää palveluita tutkimuksen pohjalta. Bakić selvittää parhaillaan sitä, millä tavalla palveluita voidaan kehittää yhdessä maahanmuuttajien ja erityisesti maahanmuuttajanaisten kanssa.

“Muutoksen tarvetta on paljon myös työnantajien puolella. Tämä ei missään nimessä ole yksinkertainen kuvio, vaan tähän vaikuttaa monta eri asiaa.”

Kirjoittajat ovat Metropolia-ammattikorkeakoulun opiskelijoita.