Naisten asema paranee asenteita muuttamalla, sambialaisaktivisti sanoo

Tieto ihmisoikeuksista ja tasa-arvolainsäädännöstä ei auta, jos asenteet eivät muutu tiedon mukana, sanoo sambialainen feministi ja aktivisti Helen Banda. Hän parantaa naisten asemaa työkseen Sambian suurimmassa naisjärjestössä.

Jos joku sambialaisperheen jäsenistä saa hiv-tartunnan ja sairastuu aidsiin, kuka häntä jää hoitamaan? Vastaus: joku kotitalouden naisista.

Jos nuori sambialaistyttö tulee tahtomattaan raskaaksi, mitä raskaudesta seuraa? Vastaus: avioliitto, vaikka tyttö olisi kuinka nuori.

Tyypillisiä tarinoita Sambian itäosien maaseudulta, missä itäprovinssin naisten kehitysjärjestö EPWDA toimii. Virallisen määritelmän mukaan järjestö työskentelee "voimaistaakseen maaseudun naisia yhteiskunnallisesti, kulttuurisesti, taloudellisesti, poliittisesti ja laillisesti".

Käytännössä EPWDA muun muassa kouluttaa kyläläisistä lakineuvojia, jotka auttavat kanssasisariaan ja -veljiään. He kiertävät kylissä kertomassa, mistä ihmisoikeuksissa ja Sambian lainsäädännössä on kyse – ja kuinka oikeudet ja lait koskevat myös naisia.

"Naisten asema on miehille alisteinen", sanoo järjestön lakineuvontaohjelman koordinaattori Helen Banda, "ja hyvin monimutkainen."

Banda istuu helsinkiläisen ravintolan pöydässä, hämmentää sambialaiseen tapaan reilusti sokeroitua kahviaan ja pistää miesjohtoista yhteiskuntaa järjestykseen.

Tieto ei auta, jos asenteet pysyvät

Teoriassa miesten ja naisten tasa-arvo on turvattu Sambian virallisessa laissa. Käytännössä maaseudulla kuitenkin noudatetaan perinteisiä tapoja ja lakeja, jotka suosivat miehiä.

Bandan mukaan maalaisnaisia syrjitään muun muassa avioeroon liittyvässä omaisuuden jaossa, päätöksenteossa, kotitalouksien raha-asioiden hoidossa, ja niin edelleen. "Naiset kasvavat miehille alisteiseen asemaan jo lapsesta. Tämä vaikuttaa kielteisesti siihen, mihin naiset katsovat aikuisina kykenevänsä", Banda tiivistää.

Yksi avain naisten aseman parantamiseen on koulutus. Jos naiset eivät tunne lakien turvaamia oikeuksiaan, he eivät voi niitä vaatiakaan.

Toisaalta koulutuksen on vaikutettava myös asenteisiin, sillä tieto ei riitä, jos asenteet eivät muutu. Erityisesti miesten on Bandan mukaan vaikea hyväksyä järjestön toimintaa: he pelkäävät, että naiset voivat tiedon turvin nousta heidän valtaansa vastaan.

"Tämä ei ole sellainen ala, jossa työ tehtäisiin tänään ja saavutukset nähtäisiin huomenna. Työ vaatii aikaa, koska pelissä ovat nimenomaan ihmisten uskomukset", Banda sanoo.

Uskomuksia ja miesvaltaa vastaan nousi aikanaan myös Banda itse. Hän kertoo olleensa "vain yksi maalaisnaisista", kunnes lähti 1970-luvulla perustamaan naisten ompelukerhoa.

Myös miehillä on sukupuoli

Itäisen Sambian naiset alkoivat 1970-luvulla kokoontua kerhoihin, joissa he opettelivat neulomaan, ompelemaan ja huolehtimaan kotiensa taloudesta. 1990-luvun alussa kerhot yhdistyivät alueellisiksi naisten kehitysjärjestöiksi, ja vuonna 1996 perustettiin koko maakunnan naisjärjestö eli nykyinen EPWDA.

"Olemme onnistuneet nimenomaan siksi, että olemme pystyneet järjestäytymään kylistä maakunnalliselle tasolle asti", Banda vastaa epäröimättä kysymykseen Itä-Sambian naisliikkeen menestyksen syistä.

Yksi EPWDA:n onnistumisista on, että järjestö on tuonut aiemmin puuttuneita peruspalveluita maaseutuasukkaiden ulottuville. Järjestö tarjoaa esimerkiksi taloudellista apua naisille, joiden on saatava lapsilleen sairaalahoitoa mutta joilla ei ole varaa kulkea pitkiä välimatkoja maaseudulta pääkaupunkiin Lusakaan.

Niin – myös lasten ja miesten oltavat paranevat, kun naisten oikeudet vahvistuvat, Banda painottaa. "En ylipäätään ymmärrä, miksi sukupuolesta puhuttaessa aletaan aina puhua naisista", hän puuskahtaa. "Onhan miehilläkin sukupuoli!"

Se on Bandan mukaan ollut olemassa "luomisesta lähtien". Mutta antaako sukupuoli kokeneelle tasa-arvotoimijalle – ja naiselle – tilaa määritellä itseään feministiksi?

Ravintola täyttyy naurusta. "Ainakin tiedän, mitä itse olen kokenut. Siksi ymmärrän myös toisia naisia ja autan heitä puolustamaan oikeuksiaan. Siinä mielessä voin pitää itseäni feministinä."