Naisten salakauppa Burmasta Kiinaan jatkuu

Burmalainen Nandar asuu nyt Kiinan puolella Ruilin rajakaupungissa. Hänellä on pieni huone asuntolassa, jossa toimii myös bordelli. Nandar ei kuitenkaan ole prostituoitu - ainakaan vielä.

Työnsaantimahdollisuudet ovat Ruilissa rajoitetut, joten Nandaria uhkaa liittyminen kadulla seksiä kauppaavien maannaistensa joukkoon. "En halua olla täällä", Nandar huokaa.

Hän saapui Yunnanin maakunnassa sijaitsevaan Ruiliin itäkiinalaisen Anhuin maakunnan pääkaupungista Hefeistä. Siellä Nandar eli kolme vuotta talonpojan kanssa, joka osti hänet välittäjältä vaimokseen.

Burmalaisesta kodistaan Nandar oli potkittu pois 16-vuotiaana, kun äiti sai selville, että tyttö oli harrastanut seksiä poikaystävänsä kanssa. Esiaviolliset suhteet ovat yhä tabu Burmassa. "Halusin kuolla", Nandar muistelee häpeäänsä.

Nandar jätti kotikylänsä 17-vuotiaana erään naisen tarjottua hänelle työtä ravintolassa Kiinan rajan tuntumassa. Palkkaa luvattiin noin 24 euroa kuussa, ja Nandar lähti naisen mukana Museen, joka on burmalainen rajakaupunki vastapäätä Ruilia.

Nandar oli kuitenkin joutunut ihmiskauppiaiden kynsiin. Hänet ja neljä muuta burmalaisnaista huumattiin ja lähettiin tuhannen kilometrin päähän Jiangsuun Kiinan rannikolle.

Siellä tytöt luovutettiin toiselle jengille. Se vei heidän Anhuihin, missä tulokkaita esiteltiin ostajaehdokkaille parin viikon ajan.

Nandar myytiin vaimoksi 50-vuotiaalle kiinalaiselle noin 1 750 eurolla.

Burmasta ja Vietnamista tuotujen naisten kauppa on vilkasta Kiinan rajalla. Sitä ovat ruokkineet useat tekijät, kuten Kiinan rajojen avautuminen 1980-luvulla, ihmisten lisääntynyt liikkuminen, köyhyys sekä Kiinan yhden lapsen politiikan aiheuttama pula naisista.

Ruilin kaltaisista rajakaupungeista on tullut prostituution ja huumekaupan keskuksia, jotka vetävät köyhiä naisia työtilaisuuksien toivossa.

Burman kovaotteinen sotilashallinto taas aiheuttaa sen, että kerran maasta karanneet naiset eivät voi palata. Moni ei pääse Ruilia pitemmälle vaan juuttuu sinne seksityöläiseksi, kunnes kuolee aidsiin tai heroiiniin.

Nandar vietti kuitenkin kolme vuotta talonpojan vaimona ja synnytti tälle yhden lapsen. "Halusin palata Burmaan, mutta lapsen tähden en voinut", hän sanoo. Kerran Nandar yritti surmata itsensä rotanmyrkyllä riideltyään miehensä kanssa, mutta sairaala pelasti hänen henkensä.

Lopulta Nandar karkasi toisen kylässä asuneen burmalaisnaisen kanssa. He hankkiutuivat poliisin puheille ja saivat passituksen Ruiliin.

Burman juntta vakuuttaa toimivansa päättäväisesti naiskauppaa vastaan. Sen mukaan tuhansia naisia ja tyttöjä on viime vuosina onnistuttu palauttamaan kotimaahan.

Kiinan rajalla naisia auttavan Pelastakaa lapset -järjestön entinen työntekijä Mya Maung kyseenalaistaa hallituksen tiedot ja sanoo naiskaupan jatkuvan edelleen vilkkaana. Hänen mukaansa satoja burmalaisnaisia elää yhä eri puolilla Kiinaa.

Mya Maung kertoo, että Burman viranomaiset pidättivät viime vuonna kaksi naista, jotka olivat paenneet kiinalaisia puolisojaan ja palanneet kotimaahan. Kumpikin sai pitkän vankilatuomion laittoman maastapoistumisen vuoksi.

"Sotilashallitus ei tee mitään auttaakseen ihmiskauppiaiden uhreiksi joutuneita tyttöjä", Thaimaassa päämajaansa pitävän Burman naisunionin edustaja Aye Aye Myint sanoo. Järjestö jakaa Ruilissa naisille seksivalistusta ja kondomeja.

Järjestö yrittää myös ohjata naisia pois prostituutiosta, mutta "useimmat eivät kuuntele meitä, koska emme pysty tarjoamaan heille muuta työpaikkaa."

Koska paluu Burmaan ei ole mahdollinen, Nandarille jää kaksi vaihtoehtoa: prostituutio Ruilissa tai paluu kiinalaismiehen luokse Anhuin maakuntaan.

Puhelin pärähtää soimaan Nandarin huoneen nurkassa, ja hän rientää vastaamaan. Kasvonilmeet palastavat sekavia tunteita hänen kuunnellessaan soittajan asiaa.

Suljettuaan puhelimen hän miettii pari minuuttia hiljaa ja sanoo: "Minun on paras palata sinne". Soittaja oli kiinalainen aviomies.

(Inter Press Service)