Nurina vesioikeuksista voimistuu Niilin yläjuoksulla

Vuodelta 1929 juontuva Niilin altaan sopimus jakaa veden käyttöoikeudet kymmenen jokivarren valtion kesken. Nykyisin sopimuksen piirissä ovat Egypti, Sudan, Etiopia, Eritrea, Kenia, Tansania, Uganda, Ruanda, Burundi ja Kongon demokraattinen tasavalta.

Sopimuksen alkuperäiset allekirjoittajat olivat Britannia (Sudanin puolesta) ja Egypti. Britannia lupasi silloisen siirtomaansa puolesta, että se ei ryhtyisi hankkeisiin, jotka vähentäisivät Niilin virtausta Egyptiin.

Sudan itsenäistyi 1956 ja vaati Niilin sopimuksen kumoamista tai uudistamista niin, että vesi jaettaisiin oikeudenmukaisesti rantavaltioiden kesken.

Sopimusta uudistettiin 1959, ja silloin Egyptiä ja Sudania yhdistävän Niilin pääuoman virtaamaksi arvioitiin 74 miljardia kuutiometriä. Kaksi kolmasosaa siitä luvattiin Egyptille Sudanin saadessa loput.

Muut rantavaltiot jätettiin vähälle. Sopimusteksti muotoiltiin niin, että jos ylävirran valtiot esittävät vaatimuksia, Egypti ja Sudan etsivät niihin yhteisen ratkaisun, joka rasittaa niitä tasapuolisesti.

Samalla sopimus kielsi yläjuoksun valtioilta kaikki toimet, jotka vaarantaisivat Egyptin ja Sudanin vesikiintiöt.

Nyt suurin huolenaihe on Etiopia, jonka pelätään ryhtyvän hyödyntämään vesivarojaan.

Selvitysten mukaan Niilin vesistä on 86 prosenttia lähtöisin Etiopiasta, mutta maa käyttää niistä alle prosentin. Etiopialla on Niilin partaalla keinokasteltuja peltoja vaivaiset 8 000 hehtaaria.

Vesivoiman osalta tilanne on samankaltainen. Etiopialla on potentiaalista vesivoimaa 60 miljardia kilowattituntia vuodessa, mutta siitä hyödynnetään vain pari prosenttia.

Vesikiista on kytenyt Kairon ja Addis Abeban välillä vuosikausia. Etiopian mukaan Egypti turvautuu kieroiluun estääkseen sitä käyttämästä Niilin vettä.

"Egypti on painostanut kansainvälisiä luottolaitoksia ja arabimaita, jotta ne eivät tukisi Etiopian kehityshankkeita Niilin altaalla", Etiopian kauppa- ja teollisuusministeri Ato Girma Birru syytti viime vuonna.

Virallisten lähteiden mukaan Etiopia on sittemmin pehmentänyt linjaansa ja pyrkii neuvotteluratkaisuun.

Joulukuussa Etiopiassa vieraillut Egyptin ulkoministeri Fayaza Aboulnaga lupaili teknistä apua keinokastelun kehittämiseen.

Etiopian viranomaisten mukaan Egypti haluaa edelleen sanoa painavan sanansa Etiopian keinokastelu- ja vesivoimahankkeisiin.

Niilin lähteillä sijaitsevat Itä-Afrikan valtiot ovat myös nurisseet vesivarojen jaosta jo pitkään. Niiden mukaan vuoden 1959 Niilin sopimus tehtiin palvelemaan Egyptin "kolonialistisia" etuja.

Sopimus näet edellyttää, että 6 000 kilometrin päässä Kairosta sijaitsevat Kenia, Tansania ja Uganda pyytävät Egyptiltä luvan ottaakseen vettä Victoriajärvestä rutikuivien peltojensa kasteluun.

"Kenia ostaa nykyisin maataloustuotteita Egyptistä, joka kastelee ne Niilin vedellä. Miksi emme käyttäisi samaa vettä omien hedelmien tuotantoon?" kenialainen kansanedustaja Paul Muite kyseli hiljan.

Nurina yltyi murinaksi joulun alla, kun Kenian apulaisulkoministeri Moses Wetang'ula kertoi hallituksensa harkitsevan Niilin altaan sopimuksen mitätöimistä ja uusia järjestelyjä vesivaroista.

"Kenia ei hyväksy rajoituksia Victoriajärven tai Niilin veden käytölleen", Wetang'ula julisti. Hänen mukaansa Kenia ei kuitenkaan aio lähteä taistoon yksin, vaan etsii muita rantavaltioita tuekseen.

Egypti reagoi heti. Maan vesivarojen ministeri Mahmoud Abu Zeid sanoi lehtitietojen mukaan Kenian lausuntoa "sodanjulistukseksi". Hän uhkasi Keniaa poliittisilla ja taloudellisia pakotteilla.

Egypti ottaa Niilistä 98 prosenttia keinokasteluvedestään. Maan 70-miljoonainen väestö käyttää jo vettä yli vuotuisen kiintiön. Väestön ennustetaan kasvavan 86 miljoonaan seuraavien 25 vuoden aikana, joten Niilin veden saannin turvaaminen on Egyptille elämän ja kuoleman kysymys.

Vain murto-osa Niilin vesistä tulee Keniasta, mutta Egypti pelkää, että sen kapina voi tarttua muihinkin Niilin sopimuksen valtioihin.

Ugandan parlamentti esitti äskettäin sopimuksen hylkäämistä ja Egyptin ja Sudanin laskuttamista veden käytöstä. Vastaavia esityksiä on tehty Tansaniassa, joka on parhaillaan ankaran kuivuuden kourissa.

(Inter Press Service)