Öljy ja muut aarteet houkuttavat palkkasotureita Afrikassa

Keskustelu palkkasotilaiden roolista Afrikassa on viime aikoina vilkastunut. Kipinän antoi 68 miehen pidätys epäiltyinä aikeista syöstä vallasta pienen mutta öljystä rikkaan Päiväntasaajan Guinean presidentti Teodoro Obiang Nguema.

Oikeudenkäynti tapahtui Zimbabwessa, jonka pääkaupungin Hararen lentokentällä miehet pidätettiin maaliskuussa. Vallankaappaushankkeen sijasta miehet tuomittiin lopulta vain pienemmistä rikkeistä, kuten vaarallisten aseiden hallussapidosta.

Asiantuntijoiden mukaan vankila- tai edes kuolemantuomiot eivät lopeta palkkasotilaiden toimintaa Afrikassa. Siitä pitävät huolen maanosan öljy, timantit ja muut kaivannaiset.

"Palkkasoturien aika ei ole ohi. Uskon toiminnan olevan pikemminkin kasvussa", Nhomo Samasuwo Pretoriassa toimivasta Institute for Global Dialogue -tutkimuslaitoksesta arvioi.

Samasuwo muistuttaa, että Irakissakin Yhdysvallat pestaa yksityisiä turvapalveluja suojelemaan avainhenkilöitä ja strategisia kohteita, kuten öljyntuotantolaitoksia.

Zimbabwessa pidätettyjä miehiä johti Britannian armeijan erikoisjoukkojen entinen upseeri Simon Mann, mutta valtaosalla kiinnijääneistä oli Etelä-Afrikan passi.

Samaan vallankaappaushankkeeseen liittyen pidätettiin Päiväntasaajan Guineassa toinen 19 miehen porukka, jota johti eteläafrikkalainen Nick du Toit.

Joukko on vangittuna Päiväntasaajan Guinean pääkaupungissa Malabossa, ja sen jäseniä saattaa uhata kuolemantuomio. Heitä syytetään yrityksestä nostaa Ngueman tilalle maanpaossa asuva oppositiojohtaja Severo Moto.

Lisäjulkisuutta jupakalle on tuonut se, että Britannian entisen pääministerin Margaret Thatcherin poikaa Markia epäillään sen rahoittajaksi. Etelä-Afrikan viranomaiset ovat määränneet hänet pysymään Kapkaupungissa ja ilmoittautumaan päivittäin poliisille.

Palkkasoturit jättivät pysyvät jälkensä Afrikkaan 1960-1980-luvulla. Esimerkiksi ranskalaisella Bob Denardilla oli tärkeä osa useissa vallankaappauksissa, joita tehtiin Intian valtameressä sijaitsevassa Komorien saarivaltiossa.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen palkka-armeijoiden tilalle ilmaantuivat niin sanotut turvapalvelut, kuten Executive Outcomes ja Corporate Warriors. Samasuwon mukaan kyse on vain vanhan toiminnan uudesta valepuvusta.

Palkkasotilaiden merkitys kasvoi, kun köyhät valtiot alkoivat - usein avunantajien painostamina - leikata puolustusmenojaan ja supistaa asevoimiaan.

Etelä-Afrikassa monen palkkasoturiuraa vauhditti 1994 tapahtunut rotuerottelun lopettaminen, joka jätti paljon hyvin koulutettuja sotilaita työttömiksi. Moni heistä oli apartheidin aikana osallistunut horjutussotaan, jota Etelä-Afrikka kävi naapurimaidensa mustia hallituksia vastaan.

Pääosin eteläafrikkalaiset sotilaat perustivat Pretoriassa Executive Outcomes -yhtiön, joka on nyttemmin lopettanut toimintansa. Se ehti lähettää joukkoja muun muassa Sierra Leoneen, Liberiaan ja Papua-Uuteen-Guineaan.

Lehtitietojen mukaan noin 3 000 eteläafrikkalaista on tällä hetkellä turvatehtävissä Irakissa. Samasuwo epäilee, että heitä voi olla paljon enemmänkin. "Tehtävä houkuttelee, koska palkkasotilaille maksetaan kolme kertaa enemmän kuin tavallisille."

Executive Outcomes kutsuttiin aikanaan Sierra Leonen hallituksen avuksi valtaamaan takaisin Konon alueen timanttikentät, joiden tuotolla maan pitkää ja veristä sisällissotaa rahoitettiin.

Päiväntasaajan Guinean oletetun vallankaappaushankkeen yksityiskohdat eivät ole tiedossa, mutta se osoittaa palkkasoturitoiminnan suoran yhteyden luonnonvaroihin.

"Päiväntasaajan Guinea on Nigerian ja Angolan jälkeen Afrikan suurin öljyntuottaja, ja sillä on keskeinen asema Yhdysvaltain Afrikan öljyä koskevissa strategioissa", Sarah Wyke Lontoossa toimivasta Global Witness -järjestöstä selittää.

Yhdysvaltain kansallisen tiedusteluneuvoston 2001 laatima raportti Global Trends 2015 ennusti, että vuonna 2015 neljännes Yhdysvaltain tuontiöljystä tulee Afrikasta, joka siten ohittaa Persianlahden. Nyt Yhdysvallat ostaa 16 prosenttia öljystään Saharan eteläpuolisesta Afrikasta.

Valtaosa Yhdysvaltain Afrikasta ostamasta öljystä tulee jatkossakin mantereen länsirannikolta, Nigerian ja Angolan väliseltä alueelta, jonne Päiväntasaajan Guineakin sijoittuu.

Päiväntasaajan Guinea kuuluu öljytulojensa osalta Afrikan salamyhkäisimpiin maihin, mikä saattaa olla eduksi tahoille, jotka kaavailevat sen öljyvarojen haltuunottoa.

"Salailu on aukotonta, ja läpinäkyvyys puuttuu tyystin. Öljytuloja ei ole käytetty lainkaan maan kehittämiseen, vaan korruptoituneet viranomaiset ovat pimittäneet rahat", Wyke kertoo.

"Valtaosa maan asukkaista on vailla koulutusta, juoksevaa vettä ja sähköä. Terveydenhuollon tila on pöyristyttävä", hän jatkaa.

Heinäkuussa Päiväntasaajan Guinean hallitus syytti ulkomaisia tiedotusvälineitä maan vakauden horjuttamisesta, kun ne kertoivat, että Yhdysvaltain senaatti on aloittanut tutkimukset presidentti Ngueman tileistä Riggs-pankissa.

Riggsin epäillään avittaneen Nguemaa siirtämään valtion öljytuloja yksityiseen käyttöön. Päiväntasaajan Guineaa rautaisella otteella vuonna 1979 tekemästään vallankaappauksesta lähtien hallinnut Nguema kiistää syytteet.

Afrikan valtioiden 53-jäseninen yhteisjärjestö Afrikan unioni (AU) ajaa lakia, joka estäisi palkkasotureiden toiminnan maanosassa.

AU:n komission puheenjohtaja Alpha Oumar Konare on ehdottanut uuden tuomioistuimen perustamista käsittelemään palkkasotilaisiin liittyviä juttuja. Asiasta odotetaan päätöstä marraskuussa.

(Inter Press Service)