Orjuus on yhä yleistä Brasiliassa – Taloustaantuma ja työaikalaki tekivät ilmiöstä nykyaikaisen

(IPS) -- ”Orjatyö ei ole vähentymässä. Sillä on uusia muotoja, ja se on laajentunut uusille sektoreille”, Ivanete da Silva Sousa sanoo. Hän on brasilialainen orjuutta vastustava aktivisti.

Sousa on vuonna 1996 Brasilian Açailandiaan perustetun Elämän ja ihmisoikeuksien puolustuskeskuksen (CDVDH) käynnistäjiä.

Maranhãon osavaltion länsiosan 112 000 asukkaan Açailandia on orjatyövoiman keskus. Maranhão on Brasilian suurin laittomaan työhön pakotetun työvoiman tuottaja, ja Açailandia sijaitsee lähellä Parán viidakko-osavaltiota, jossa orjuuden kaltaiset työolot ovat yleisiä. Orjat polttavat hiiltä paikalliselle rauta- ja terästeollisuudelle.

Vuodesta 2006 lähtien orjatyö on laajentunut kaupunkialueille. Se on levinnyt karjankasvatuksesta, hiilen ja sokerin tuotannosta kaupunkien rakennus- ja tekstiiliteollisuuteen.

Työnantajat myös käyttävät hyväkseen vuoden 2017 työlakiuudistuksen myötä käyttöön otettua ”tuntipankkia” ja pakottavat työläiset tekemään ylitöitä sekä luopumaan viikoittaisesta vapaastaan. Ylityötunnit karttuvat eikä niistä voi kieltäytyä, mutta korvausta ei kuulu eikä laki määrää rangaistusta maksusta pidättäytyvälle työnantajalle.

Vuoden 2017 uudistusta puolusteltiin sillä, että näin saatiin työlait vastaamaan talouden ja työvoiman suhteiden tämänhetkistä tilaa. ”Sen sijaan se tarjosikin uusia mahdollisuuksia orjatyön nykyaikaistamiselle. Samalla orjuuden tunnistaminen muuttui entistä vaikeammaksi”, Sousa sanoo.

Kymmeniätuhansia vapautettuja orjia

Brasilia myönsi vasta vuonna 1995, että orjuus on ongelma, joka valtion on ratkaistava.

Taistelu orjuutta vastaan oli huipussaan vuosina 2003–2010, jolloin vapautettiin keskimäärin yli 3 000 työläistä vuosittain, ennätysvuonna 2007 peräti 6 001. Sittemmin luvut ovat tasaisesti laskeneet viime vuoden 1 050:een.

Brasilian viranomaiset ovat 25 vuodessa pelastaneet kaikkiaan 54 778 työläistä orjuudesta tai alentavista olosuhteista.

Aluksi keskityttiin Amazonin viidakko-osavaltioihin Paráan, Mato Grossoon ja Maranhãoon, mutta myöhemmin tutkimukset levitettiin koko Brasiliaan, myös vauraampiin ja teollistuneempiin alueisiin maan etelä- ja kaakkoisosissa.

”Orjatyön löytäminen uusista Brasilian osista ja uusilta aloilta vain paljastaa tilanteen, joka todennäköisesti oli olemassa jo aiemmin. Sitä ei vain ollut riittävästi tutkittu”, katolisen kirkon Comissão Pastoral da Terra -järjestön orjuudenvastaista kampanjaa koordinoiva Xavier Plassat kertoo.

Uusia taktiikkoja

Kun Brasilian talous alkoi taantua vuonna 2015 ja työttömyys nousi jyrkästi, myös kammottavissa olosuhteissa surkeasti ansaitsevat työntekijät alkoivat pelätä työnsä menettämistä. Väärinkäytösilmoitukset vähenivät, samoin tarkastukset ja pelastusoperaatiot. Samalla työnantajat muuttivat taktiikkaansa.

”He alkoivat käyttää pienempiä työporukoita lyhyemmän aikaa kerrallaan sekä luopuivat suurten työläismäärien kuljettamisesta pitkien matkojen päähän”, Plassat kertoo. ”Amazonilla on niin sanotusti kirurgista metsäkatoa, joka tapahtuu niin pienimuotoisesti ja suojelluilla alueilla, etteivät satelliittikuvat paljasta sitä. Siksi ei myöskään havaita siellä orjuudessa raatavia.”

Myös nykyorjuuden vastustaminen vaatisi uusia taktiikkoja, esimerkiksi aiempaa perusteellisempia ja älykkäämpiä tarkastuksia, jotka kohdistuisivat myös yritysten kirjanpitoon, Plassat suosittaa.

Brasilian keskushallitus on leikannut orjatyötä vastustavien virastojen budjettia. Pelastustoimet kuitenkin jatkuvat, sillä paikalliset viranomaiset haluavat jatkaa taistelua resurssien rajallisuudesta huolimatta.

Ilmiön täydellinen juuriminen vaatisi myös ennaltaehkäiseviä toimia, joilla vahvistettaisiin yhteisöjä ja lisättäisiin paikallisia vaihtoehtoja siirtolaisuudelle ja pakkotyölle. Pelastetut puolestaan tarvitsisivat uudelleenkoulutusta, jotta eivät joutuisi takaisin samaan ansaan.

Tällä hetkellä Brasiliassa arvioidaan olevan vielä 369 000 työläistä orjuuden kaltaisissa olosuhteissa.