Pakistanin ydinkaupoissa paljon avoimia kysymyksiä

Pakistanin "ydinpommin isäksi" kutsutun tohtori Khanin toimet ovat koko maailmassa ensimmäinen selvä tapaus, jossa on laittomasti levitetty joukkotuhoaseiden valmistuksessa tarvittavaa ydinteknologiaa.

Tähän asti uskottiin, että atomipommin valmistuksen hallitsee vain kahdeksan maata: Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Britannia, Ranska, Israel, Intia ja Pakistan.

Khanin sanotaan kuitenkin myyneen ydinaseteknologiaa ja -tietoa Iraniin, Libyaan ja Pohjois-Koreaan.

Khan tunnusti teon 4. helmikuuta ja sai armahduksen päivää myöhemmin. Hän kertoi olleensa yhteyksissä kansainväliseen alamaailmaan, joka ostaa ja myy ydinteknologiaa. Hän kiisti kuitenkin johtaneensa noita liiketoimia.

Pakistanin lain mukaan ydinasetiedon vuotaminen ei ole rikos paitsi, jos sen katsotaan rikkoneen virkasalaisuuksia koskevaa lakia vuodelta 1923.

Khanin rikolliset puuhat ulottuvat kuitenkin valtion omaisuuden varastamiseen, sillä kaikki hänen johtamassaan Khanin tutkimuslaboratorioissa (KRL) tehdyt keksinnöt kuuluivat periaatteessa valtiolle. Luottamuksen pettämisen hän sai Musharrafilta anteeksi.

Ulkomaalaisten on ollut vaikea uskoa Khanin tarinaa, jonka mukaan muutama tutkija ja turvamies varasti ydinsalaisuudet ja myi ne alamaailmalle rahaa saadakseen, eikä valtion virkamiehillä ollut mitään osuutta asiassa.

Yhdysvallat ja muut ydinaseiden leviämistä pelkäävät valtiot eivät ilahtuneet. Washingtonin mukaan tilannetta helpotti hiukan se, että Iran ja Libya ovat viime kuukausina taipuneet sen ja YK:n painostukseen ja luvanneet luopua ydinaseiden kehittelystä.

Tilanne on kuitenkin auki arvaamattoman Pohjois-Korean osalta. Se väittää omistavansa - paljolti Khanin ansiosta - kahdeksan ydinasetta. Khanin kertomukseen sisältyy joitakin totuuksia. Hänen päätöksiään ei taloudellisessa mielessä valvonut kukaan, sillä hän saattoi mennä minne halusi ja kuluttaa jopa kovaa valuttaa mieleisensä määrät.

Kuten Musharraf korosti, KRL:n turvallisuus oli Khanin valvonnassa eikä kenelläkään ollut valtaa hänen ylitseen, ei edes valtion tilintarkastajilla.

Moni muu kysymys jäi kuitenkin vaille vastausta. Sen enempää Khan kuin Musharrafkaan eivät ole esimerkiksi kertoneet, myytiinkö Pohjois-Korealle ydinteknologiaa ja jos niin milloin.

Kummastusta herättää myös se, että Pakistanin armeija ei muka huomannut, mitä sen nenän alla tapahtui.

Sotilaspresidentin hallitsemassa Pakistanissa armeijalla on tiukka ote koko yhteiskunnasta. Tiedosta sillä ei pitäisi olla pulaa: armeijalla on kaksi omaa tiedustelupalvelua ja lisäksi se valvoo ja osin johtaa useita valtion turvallisuuslaitoksia.

Periaatteessa Pakistanissa ei liiku mikään ilman, että kolme tärkeintä tiedustelupalvelua saa siitä vihiä.

Pakistanilaisille kyse on niin vakavasta virheestä, että enää ei ole ratkaisevaa, kuka on viime kädessä syyllinen. Lopulliset seuraukset saa tuta koko kansa.

Kukaan ei kuitenkaan niele teoriaa muutamista yksilöistä, jotka päättivät lyödä rahoiksi maansa ylistetyillä saavutuksilla.

Niin Pakistanissa kuin ulkomaillakin uskotaan, että Khan sai aktiivista tukea vuosien saatossa toisiaan seuranneilta armeijan komentajilta. Erityisesti mainitaan kenraali Aslam Beg. Hän johti asevoimia 1988-1991, jolloin suuri salakuljetushanke alkoi.

Näyttää siltä, että Musharraf on Yhdysvalloille liian tärkeä liittolainen "sodassa terrorismia vastaan", koska Washington näyttää tyytyneen selityksiin ainakin toistaiseksi.

Muillakin ydinasevalloilla lienee syynsä olla nostamatta suurempaa meteliä. Esimerkiksi Intia on ollut tyytyväinen Musharrafin sovinnollisiin pyrkimyksiin maiden tulenaroissa suhteissa.

Todennäköisesti Khan ja kumppanit eivät kuitenkaan selvinneet näin vähällä. Yhtäältä Musharraf käsittelee vankilaan laittamiaan Khanin kumppaneita ajan kanssa. Toisaalta tämä on vasta alkua uudelle ja kenties pitemmälle tarinalle.

Pakistanissa arvellaan yleisesti, että kunhan Afganistan on rauhoitettu ja Musharrafin merkitys Yhdysvalloille vähenee, maiden suhteissa koetaan uusi käänne.

Siinä vaiheessa moni muukin maa saattaa arvioida uudelleen suhteitaan Pakistaniin. Voi olla, että Pakistania painostetaan jopa kansainvälisillä pakotteilla hellittämään armeijan otetta vallasta.

Pakistanilaiset osoittivat välittömän tyytymättömyytensä Khanin toimiin maanlaajuisella yleislakolla. Kyse oli paljolti sokkireaktiosta ei niinkään halusta totella uskonnollisia puolueita, jotka kehottivat lakkoon.

Sisäpoliittisesti jupakka merkitsee takaiskua koko ydinpommia kannattavalle ryhmälle. Khanin mainetta ovat tahranneet paljastukset miljoonaomaisuuksista ja ulkomaisista pankkitileistä, vaikka kaikki eivät vielä halua uskoa pahoja puheita kansallissankaristaan.

Ydinaseen vastustajat ovat perinteisesti muodostaneet Pakistanissa pienen ryhmän. Ryhmä muistuttaa nyt, että niin kauan kuin Intia ja Pakistan ylläpitävät ydinarsenaaliaan, uhka aseteknologian leviämisestä ja onnettomuuksista jatkuu.

(Inter Press Service)