Profeetta vieraalla maalla

Keskustelussa on tullut jo selvästi esille, ettei ns. länsimainenkaan sananvapaus ole missään rajaton ja ehdoton. Jokaisen länsimaan lainsäädännössä lienee raja sille, kuinka loukkaavasti yksittäistä henkilöä saa kohdella. Lisäksi on rajoituksia sille, miten ihmisryhmiä saa loukata sukupuolen, uskonnon, etnisen alkuperän tms. perusteella. Yleensä se on kiellettyä ainakin, jos kyseessä on kiihottaminen väestöryhmää vastaan.

Länsimaissa sananvapaus on laajentanut vuosikymmenestä toiseen alaansa sen suhteen, miten oman valtauskonnon, kristinuskon tabuja murretaan.

Yksi hyvä kysymys on, voiko tätä automaattisesti soveltaa myös muihin uskontoihin, joiden sietokyky kenties on matalammalla?

Vastakysymyksenä voi esittää, onko meidän suojeltava erityisesti niitä uskontoja, joiden edustajat huutavat kovimmin? Tämähän saattaa olla käytännössä Jyllands-Postenin piirrosten seuraus.

* * *

Voi olettaa, että itsesensuuri tiedotusvälineissä tulee lisääntymään. Saattaa myös olla, että pyrkimykset juridisiinkin rajoituksiin lisääntyvät, ainakin maissa, joissa paineita siihen suuntaan on jo muutenkin.

Siinä tapauksessa on ikävää, että se tapahtuu niin mitättömien piirrosten vuoksi. Jyllands-Postenin kuvat eivät arvostelleet mitään merkittävää epäkohtaa islaminuskon teoriassa tai käytännössä. Niitä on vaikea pitää satiirisina tai edes mitenkään hauskoina. Sen sijaan ne pelasivat ennakkoluuloilla ja stereotypioilla. Ei ole vaikea sanoa niitä mauttomiksi.

Tanskan hallitus ei kuitenkaan voi taipua islamilaisessa maailmassa esitettyyn vaatimukseen piirtäjien rankaisemisesta. Jos piirrokset eivät julkaisuhetkellä olleet Tanskan lainsäädännön mukaan laittomia, ei niitä voi jälkikäteen kriminalisoida.

Tanskan hallitus alkoi hermostua siinä vaiheessa, kun Tanskan vientiteollisuus alkoi kärsiä. Ehkä se vielä diplomaattisena eleenä taipuu jonkinlaiseen anteeksipyyntöönkin. Tuskin se kovin sydämen pohjasta tulee, koska hallitukset eivät länsimaissa ole vastuussa tiedotusvälineistä.

* * *

Jos muistan jotain filosofian perusopinnoistani, länsimaisessa etiikassa on kilpaillut kaksi perussuuntaa, joista toinen arvioi tekoja niiden tarkoituksen, toinen niiden seurausten perusteella.

Jyllands-Postenin tapauksessa sananvapaus liittyy lähinnä tarkoitus-näkökulmaan. Jyllands-Postenin päätoimittaja Carsten Junge lienee (ainakin nyttemmin) seurausetiikan kannattaja. Hän sanoi äskettäin, että jos hän olisi tiennyt tanskalaisten sotilaiden ja siviilien joutuvan uhatuksi, hän ei olisi syksyllä painanut Lähetä-nappia profeettasivun kohdalla.

Ei ole tietenkään mitään tapaa, jolla lehti voisi kantaa vastuunsa ihmishenkien menetyksistä tai edes tanskalaisen vientiteollisuuden takaiskuista. Olisiko sen pitänyt ottaa se etukäteen huomioon (jos se olisi aavistanut tekonsa seuraukset), riippuu valitusta etiikan näkökulmasta.

* * *

Monet ovat käyttäneet Jyllands-Postenin synnyttämää kohua hyväkseen. Tanskassa sitä on hyödyntänyt äärioikeistolainen kansanpuolue, jonka kannatus on noussut. Myös muualla Euroopassa sitä käyttävät varmasti ne, jotka haluavat tiukempaa suhtautumista maahanmuuttajiin.

Sekä länsimaissa että islamilaisissa maissa jupakka on sopinut niille, jotka lietsovat kulttuurien vastakkainasettelua.

Tanskalaislehden piirroksilla kesti neljä kuukautta vaeltaa laajempaan tietoisuuteen Lähi-idässä. Harva niitä on siellä vieläkään itse nähnyt. Suuttumusta ei kuitenkaan ole voitu luoda täysin keinotekoisesti, vaan kyllä piirrokset (sanallisestikin kuvailtuina) ovat iskeneet islaminuskon syvimpiin tabuihin.

* * *

Nähtäväksi jää, painuvatko Muhammed-piirrokset kohta unholaan vai muistellaanko niitä vielä suuren käänteen alkuna.

Monen islamilaisen maan epädemokraattiselle hallitukselle sopii hyvin, että kansan huomio kiinnittyy vaihteeksi Tanskaan. Siksi monet hallitukset ovat sietäneet mielenosoituksia hyvin.

Tyytymättömyyden purkautuminen on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Se voi jossain vaiheessa kääntyä skandinaavien sijasta omaa hallitusta vastaan.

On ollut monta autoritaarista hallitusta, jonka urkinta- ja väkivaltakoneisto on näyttänyt aukottomalta. Kuitenkin ne ovat luhistuneet kuin korttitalot, usein jostain sinänsä pienestä sysäyksestä.

Tyytymättömyys hallituksia vastaan on kasvanut Lähi-idässä. Lähes ainoaksi purkauskanavaksi on jäänyt uskonto. Laillisista tai laittomista uskontopuolueista on tullut tärkein oppositiovoima, kun toisaalta hallitus on tukkinut muut kanavat vielä tiukemmin ja toisaalta länsimailta omaksutut aatteet ovat tuottaneet pettymyksen toisensa jälkeen.

Julkaisija: KU