Qatarissa viime viikonloppuna alkaneet jalkapallon MM-kisat ovat vasta alussa, mutta ne ovat todennäköisesti jo nyt uudistaneet urheilupiirien arvomaailmaa enemmän kuin monet aiemmat kisat yhteensä. 

”En usko, että on enää paluuta sellaiseen aikaan, jossa urheilu voi olla välittämättä siitä, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Viimeistään näiden kisojen jälkeen kukaan ei voi enää väittää, että urheilua ei saa sotkea politiikkaan”, tiivistää Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen (SASK) kotimaantyön päällikkö Ellinoora Vesala.

SASK on ottanut kantaa Qatarin kisoja rakentaneiden siirtotyöntekijöiden oikeuksien puolesta siitä lähtien, kun maa vuonna 2010 sai oikeuden järjestää kisat. 

Kisoihin liittyvistä ihmisoikeusongelmista pitivät alun perin meteliä lähinnä ay-liike ja ihmisoikeusjärjestöt, mutta kisojen lähestyessä niistä ovat alkaneet puhua niin valtavirtamedia kuin urheilupiiritkin. Kisojen alla uutisointi on perinteisen voittajaspekuloinnin ja kisaselostusten sijasta keskittynyt stadionit rakentaneiden siirtotyöläisten surkeisiin työolosuhteisiin sekä esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kehnoon asemaan.

Muutos on havaittu myös SASKissa.

”Etenkin viimeisen vuoden ajan uutisointi kisoista on kasvanut. Olimme vähän skeptisiä sen suhteen, pysyvätkö ihmisoikeusasiat kärjessä enää siinä vaiheessa, kun kisat alkavat, mutta nyt näyttää siltä, että mediatalot ovat huomioineet hienosti ihmisoikeuskysymykset tuotannossaan”, Vesala kehuu.

Urheilupiirit heräsivät

Myös urheilupiirit ovat heränneet. Tanskan joukkue otti käyttöön pelkistetyt pelipaidat, ja moni joukkue suunnitteli myös sateenkaarisymbolien käyttöä ennen kuin kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa torppasi suunnitelman. Monien maiden palloliitot ovat mukana kampanjassa, joka vaatii Fifaa maksamaan siirtotyöläisille korvauksia. 

Muutosta voi pitää merkittävänä, sillä perinteisesti urheilupiirit on pidetty ihmisoikeuskeskustelun ulkopuolella ja alan toimijat ovat vedonneet siihen, ettei se halua ottaa kantaa ”politiikkaan”.

Vesala arvelee, että muutosta selittää ihmisoikeusjärjestöjen kampanjoinnin lisäksi se, että Qatarin kohdalla tyytymättömyyteen on ollut valmis pohja. Kisat myönnettiin maalle korruption seurauksena.

Lisäksi Qatarin ongelmista on ollut tarjolla harvinaisen paljon tietoa: esimerkiksi stadionien rakentamiseen osallistuneiden siirtotyöläisten tuhansia kuolemia on tutkittu vuosien varrella paljon. 

”Myös geopoliittiset suhteet vaikuttavat. Qatar ei ole sellainen mahtimaa, että harmia koituisi kovin paljon verrattuna siihen, että kritisoisi vaikka Kiinaa tai aiemmin Venäjää.”

Toki jo esimerkiksi vuoden 2008 kesäolympialaisten järjestäminen Pekingissä ja jalkapallon vuoden 2018 MM-kisojen järjestäminen Venäjällä herättivät kritiikkiä, mutta esimerkiksi Pekingissä suomalaisurheilijoilla oli vielä varaa närkästyä, kun heitä yritettiin saada mukaan kampanjointiin Tiibetin puolesta. 

Sen jälkeen keskustelu on lisääntynyt Suomessakin. Nyt niin Palloliitto, Jalkapallon pelaajayhdistys kuin Suomen maajoukkueen kannattajayhdistyskin ovat mukana SASKin ja Rakennusliiton Pelin hinta -kampanjassa.

”Kun otimme urheilujärjestöihin yhteyttä viime vuonna, suhtautuminen oli heti positiivista. Aiemmin urheilupiirien kiinnostus ei kuitenkaan ollut kovin vahvaa. Viimeisen vuoden aikana se on todella kasvanut”, Vesala kertoo.

SASK tekee Intiassa ja Nepalissa tiedotustyötä siirtotyöläiseksi Qatariin ja muihin Persianlahden maihin lähtevien keskuudessa, jotta nämä tuntisivat omat oikeutensa paremmin ja osaisivat hakea tarvittaessa apua. Suomessa järjestettävässä tiedotuskampanjassa kerrotaan heidän tarinoitaan ja vaaditaan muun muassa siirtotyöntekijöiden keskuksen perustamista Qatariin.

Työntekijöiden oikeuksia parannettu

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Qatarin kisojen ympärillä pyörinyt kritiikki on johtanut myös konkreettisiin uudistuksiin. Qatar on ihmisoikeusjärjestöjen ja Fifan painostuksen seurauksena  esimerkiksi ottanut käyttöön minimipalkan ja luopunut pahamaineisesta kafala-järjestelmästä, joka teki siirtotyöläiset riippuvaisiksi työnantajastaan ja esti näitä vaihtamasta vapaasti työpaikkaa.

Uudistukset ovat kuitenkin jääneet vajaiksi, sillä ne koskevat vain pientä osaa työntekijöistä, Vesala kertoo. Esimerkiksi työpaikkaa ilman työnantajan lupaa on viimeisen kahden vuoden aikana pystynyt vaihtamaan vain noin 350 000 työntekijää. Viime vuonna voimaan tullut, vajaan 500 euron minimipalkka koskee alle 300 000:ta ihmistä. Maassa on yli kaksi miljoonaa siirtotyöläistä.

”Uudistuksia on saatu aikaan enemmän kuin muissa Persianlahden maissa eikä niitä olisi tehty ilman kisoja, se on kiistatonta. Mutta toimeenpanoa ja valvontaa tapahtuu ainoastaan niillä rakennustyömailla, jotka liittyvät suoraan Fifan projekteihin. Muu rakennusala on edelleen aika villi.”

Vaarana Vesalan mukaan on, että kun Qatar kisojen jälkeen painuu uutispimentoon, se alkaa lipsua uudistuksista.

”On ehdottomasti olemassa riski, että kisojen jälkeen esimerkiksi lainsäädännölliset edistysaskeleet valuvat hukkaan. Seuraava osa työtämme onkin, että vaadimme vaikutusvaltaisia tahoja sitoutumaan ja seuraamaan, että uudistukset myös tapahtuvat”, Vesala sanoo.

Olennaista hänen mukaansa on, että siirtotyöntekijöitä ei unohdeta. Se on myös näiden oma viesti. Vesala tapasi siirtotyöläisiä viime keväänä Qatarissa.

”He toivovat, ettei heitä hylätä kisojen jälkeen. Useimmat ovat ylpeitä siitä, että ovat olleet mukana tekemässä kisoja eivätkä toivo, että kisat peruuntuisivat, koska ovat uhranneet niiden eteen niin paljon. He haluavat ansaita toimeentulonsa turvallisissa olosuhteissa ja saada elämiseen riittävää palkkaa.”

Jalkapallo saattaa pysyä kuplassaan

Jos Qatarilta olisi edellytetty ihmisoikeuksien kunnioittamista jo ennen kuin kisat myönnettiin sille, tuhansia ihmishenkiä olisi todennäköisesti säästynyt. Siksi SASKin ja monien muidenkin ihmisoikeusjärjestöjen tavoitteena on, ettei ihmisoikeuksia rikkovissa maissa enää järjestetä suuria arvokisoja. 

Etenkin jalkapallon kohdalla se on kunnianhimoinen tavoite, sillä korruptiosta ja jähmeistä johtamisrakenteista tunnettu Fifa on taipunut uudistuksiin hitaasti. 

Sillä on kyllä nykyisin ihmisoikeuskriteerit kisaisännille, mutta siitä huolimatta vuoden 2030 kisoja ovat hakemassa esimerkiksi Saudi-Arabia ja Egypti. Myös Israel harkitsee asiaa.

Qatarin kisojen alla Fifa on myös antanut joukkueille tiukkoja ohjeita siitä, miten kisoissa tulee käyttäytyä. Puheenjohtaja Gianni Infantino on herättänyt sekä hilpeyttä että kiukkua muun muassa lähettäessään lajiliitoille paimenkirjeen, jossa vaadittiin, jossa vaadittiin, ettei kisoissa anneta muille ”moraalisia oppitunteja” vaan keskitytään pelaamiseen.

”Kirje oli aika tyrmistyttävä. Se ei herätä hirveästi luottamusta tai toivoa. Loppujen lopuksi raha puhuu ja voi olla, että jalkapallon Fifa haluaa edelleen saavan elää omassa kuplassaan”, Vesala toteaa.

Hänen mukaansa seuraava askel olisikin vakuuttaa sponsorit: jos ne alkaisivat vaatia ihmisoikeuksien kunnioittamista vastineeksi rahasta, uudistuksia voisi Fifassakin tapahtua nopeammin.