Rankaisemattomuus nakertaa Haitin kehitystä

Rankaisemattomuus on yksi aikamme suuria ihmisoikeuskysymyksiä ja merkittävä uhka demokratialle, sillä rikosten lakaiseminen maton alle johtaa väistämättä uusiin ihmisoikeusloukkauksiin.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen ja oikeudenkäynnit entisiä valtionpäämiehiä, kuten Slobodan Milosevicia vastaan, ovat kansainvälisen yhteisön selkeimpiä yrityksiä saada loppu rankaisemattomuudelle.

Rankaisemattomuuden kulttuuri elää kuitenkin vahvasti monissa maissa. Yksi niistä on poliittisesta myllerryksestä kärsivä Haiti, jossa syyttämättä jättäminen, armahdukset ja vapauttavat päätökset murentavat oikeuslaitoksen uskottavuutta.

”Oikeusjärjestelmämme ei ole itsenäinen. Ihmiset, joilla on poliittista tai taloudellista valtaa käyttävät sitä hyväkseen. Köyhillä taas ei ole pääsyä järjestelmään laisinkaan”, kertoo Pierre Esperance, Haitin kansallisen ihmisoikeuskoalition johtaja. Hänen järjestönsä kouluttaa kansalaisia ja viranomaisia ihmisoikeusasioissa ja monitoroi maan ihmisoikeustilannetta.

Haitin poliittinen tilanne vaikeuttaa oikeuden toteutumista

Vuoden 2000 vilpillisinä pidetyistä vaaleista asti maassa muhinut poliittinen kriisi räjähti helmikuussa 2004, kun aseistettu oppositio aloitti laajat väkivaltaisuudet. Vielä kuukausia presidentti Aristiden kaataneen kansannousun jälkeen maassa vallitsee epävarmuus. Aseistetut ryhmät hallitsevat edelleen osia maasta ja tuomitut ihmisoikeusrikolliset ovat vapaalla jalalla.

Viranomaisten ja aseellisten ryhmien harjoittama väkivalta ja kuolematapaukset jäävät Haitilla usein tutkimatta, sillä maan oikeusjärjestelmä on lähes raunioina. Henkilökunnan puute vaivaa sekä tuomioistuimia että poliisia.

YK:n MINUSTAH-joukot saapuivat maahan kesäkuussa, tehtävänään avustaa Haitin poliisia aseistariisunnassa, siviiliväestön suojelemisessa ja hallinnon uudelleen rakentamisessa.

”Mielestäni aseidenriisunnassa ei ole tapahtunut lainkaan edistystä. Lisäksi heidän olisi tarkoitus tukea oikeusjärjestelmän kehittämistä, mutta siinä ollaan edelleen suunnitteluasteella”, kritisoi Esperance.

Menneisyys oikeusjärjestelmän painolastina

Rankaisemattomuuden kulttuuri juurtui Haitille jo 1990-luvulla, jolloin vaaleilla valitulta Jean-Bertnard Aristidelta vallan kaapannut sotilasjuntta hallitsi maata kovalla kädellä.

Aristide palasi valtaan ensin vuonna 1994 Yhdysvaltain avustuksella, sittemmin vuoden 2000 vaaleissa. Uusi vuosituhat toi mukanaan hallituksen tiukan politiikan, joka ei sallinut soraääniä. Poliittiset murhat, poliisin väkivalta ja raiskaukset painostuksen keinoina olivat yleisiä, kertoo Esperance.

Nykyinen väliaikaishallitus onkin ryhtynyt selvittämään edellisen hallinnon ihmisoikeusrikkomuksia. Esperance kuitenkin kritisoi hallitusta ja oikeusministeriä liiasta suvaitsevaisuudesta sotilasjuntan aikaisia rikoksia kohtaan.

”Tämän vuoden helmikuussa yli 3000 vankia pakeni maan vankiloista, monet heistä juuri sotilasjuntan aikana ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneitä. Hallitus ei ole tehnyt mitään heidän kiinniottamisekseen”, kertoo Esperance.

Toisena esimerkkinä hän mainitsee Aristidea vastustaneiden puolisotilaallisten joukkojen komentajan Jodel Chamblainin oikeudenkäynnin elokuussa. Chamblain vapautettiin yksipäiväisessä käsittelyssä kaikista syytteistä Aristiden lähipiiriin kuuluneen liikemiehen murhaa koskevassa jutussa. Esperance epäilee, että Chamblain ja oikeusministeri olisivat sopineet jutun kaikessa hiljaisuudessa.

Totuuskomissiot oikeuden vahvistamisen välineenä

Totuuskomissioita on yleisesti pidetty tehokkaana välineenä saattaa ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet vastuuseen teoistaan. Myös Haitilla sellainen perustettiin vuonna 1995 selvittämään sotilasjuntan ihmisoikeusrikkomuksia.

Komissio tuotti raportin suosituksineen, jota Esperancen mukaan ryhdyttiinkin soveltamaan käytäntöön. Hyvä kehitys kuitenkin katkesi viime vuosikymmenen lopussa. Nyt väliaikaishallitus haluaa perustaa uuden totuuskomission.

”Totuuskomissio halutaan ratkomaan vain Aristiden hallinnon rikoksia. Ihmisoikeusjärjestöjen näkemys on, että jos edellisen totuuskomission raportin suosituksia ei panna täytäntöön, ei ole mitään järkeä aloittaa uutta prosessia”, Esperance toteaa.

Rankaisemattomuus vaivaa koko yhteiskuntaa

Esperance muistuttaa, ettei rankaisemattomuus koske vain vakavia ihmisoikeusrikkomuksia. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta on elintärkeää, että oikeusjärjestelmä toimii niin taskuvarkaan kuin korruptoituneen poliitikon kohdalla. Korruptio onkin Esperancen mukaan yleistä, etenkin valtion viroissa. ”Jos he tietävät, ettei rangaistusta tule, ei rikollisuus koskaan lopu”.

Esperance muistuttaan, että rankaisemattomuudesta seuraa väkivallan ja rikollisuuden kierre. Ilman toimivaa oikeusjärjestelmää rikollisuuden kitkeminen ei ole helppoa maassa, joka vilisee laittomia aseita ja jossa 70 prosenttia väestöstä on vailla työtä.

”Uskon että muutos on mahdollinen jos jatkamme ihmisten kouluttamista rankaisemattomuuden lopettamiseksi. Lisäksi tarvitsemme teknistä tukea oikeusjärjestelmällemme kansainvälisiltä ihmisoikeustoimijoilta. Tärkeintä kuitenkin on palauttaa kansan usko lain voimaan”, Esperance toteaa.

Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOS tukee National Coalition for Haitian Rights-järjestön toimintaa. Pierre Esperance vieraili Helsingissä KIOS:n vieraana.

_______

Artikkeli on osa maailma.netin sarjaa ihmisoikeusaktivisteista. Aiemmin julkaistua:
Rauhanprosessi tuo lapsisotilaita kotiin Etelä-Sudanissa

Globaali pienaseiden kauppa ruokkii ihmisoikeusrikkomuksia