Sadankomitean rauhanpalkinto Elina Sanalle

Suomen Sadankomitealiitto luovutti vuoden 2003 rauhanpalkinnon toimittaja Elina Sanalle itsenäisyyspäivänä. Palkinto annettiin Sadankomitean itsenäisyyspäivän matineassa Pasilan Rauhanasemalla iltapäivällä.

Rauhanpalkinto annettiin Elina Sanalle tunnustuksena 24 vuoden tutkimustyöstä, jonka avulla Suomesta jatkosodan aikana luovutettujen sotavankien kohtalosta on saatu uusia, merkittäviä tietoja. Sanan kirjoittama Luovutetut, Suomen ihmisluovutukset Gestapolle –teos paljastaa yksityiskohtaisesti, kuinka Suomi vaihtoi natsi-Saksan kanssa vankeja poliittisin ja rotuopillisin perustein. Joukossa oli niin neuvostoarmeijan upseereita, politrukkeja, kommunisteiksi epäiltyjä kuin juutalaisiakin, joiden tiedettiin päätyvän saksalaisille keskitysleireille.

Elina Sanan tutkimus herättää useita kysymyksiä, joiden selvittämiseen tarvitaan perusteellista historiantutkimusta. Luovutetut koostuu katkelmallisista kertomuksista, joiden yhteen punomista vaikeuttaa arkistojen systemaattinen tuhoaminen sodan jälkeen. Sadankomitean mielestä oleellisinta ei kuitenkaan ole uhrien tarkan lukumäärän selvittäminen tai ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneiden etsiminen. Kysymys on viime kädessä siitä, hallitsevatko suomalaiset menneisyyttään totuudenmukaisten vai valheellisten mielikuvien avulla.

Viime sodista voidaan kertoa useita erilaisia kertomuksia, jotka ovat kaikki tapahtuneet ja joiden kanssa suomalaisten on elettävä. Sodasta kerrotut sankaritarinat eivät vähennä niiden tekojen julmuutta, joihin Elina Sana osoittaa suomalaisten sodan aikana syyllistyneen. Sanan kirjan useissa arvosteluissa on vähätellen ja jälkiviisaasti verrattu tapahtunutta Stalinin hirmuhallintoon tai sodan jälkeen Neuvostoliittoon tehtyihin ihmisluovutuksiin. Sadankomitean mielestä kaikki sota-ajan rikokset ihmisyyttä vastaan tulisi tutkia riippumatta niiden motiiveista.

Sadankomitea pitää tärkeänä, että historian kipeistä kohdista voidaan keskustella ja pohtia myös suomalaisten osuutta toisen maailmansodan traagisuuteen. Sadankomitea toivoo itsenäisyyspäivänä, että tulevaisuudessa osaisimme suhtautua talvi-ja jatkosodan Suomeen kuin mihin tahansa sotaa käyvään maahan, jossa ensimmäisiä uhreja ovat totuus ja ihmisoikeudet.

Matineassa pitämässään kiitospuheessa Elina Sana kommentoi viime aikoina kirjasta käytyä keskustelua. Muutamat historiantutkijat ovat kysyneet, miksi Sana ei ole tutkinut Neuvostoliittoon luovutettujen kohtaloa. Kysymys on Sanan mielestä käsittämätön: ihan sama, jos matkustan poikani luo Turkuun ja tultuani takaisin Helsingin asemalla on joukko ihmisiä tivaamassa, miksi en käynyt Lappeenrannassa. Ne ovat eri tutkimusaiheita, niissä on erilainen aineisto ja esimerkiksi tutkijalta tarvitaan erilaista kielitaitoa. Myös tässä ajassa tehdään eri puolilla maailmaa sellaisia ihmisoikeusrikkomuksia, joita pitäisi tutkia. Yhtä perustellusti voi vaatia, että tutkisin niitä, Sana totesi.

Sana kommentoi myös keskustelua, joka on virinnyt viime aikoina taannoiseen Zavidovo-vuotoon liittyen. Julkisuudessa on esitetty, että Sanan pitäisi paljastaa vuotaja ennen kuin voisi uskottavasti kommentoida jatkosodan vaiettuja ihmisluovutuksia. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Sana korosti toimittajan lähdesuojaa, joka on ehdottoman tärkeä demokratian ja vapaan tiedonvälityksen toimivuudelle. Tutkijan ja toimittajan roolit ovat erilaisia - toimittaja on tiedonvälittäjä. Ytimen päätoimittajana hän ei ollut Zavidovo-vuodon tutkija vaan kertoi tapahtuneesta suurelle yleisölle noudattaen tiedonvälityksen periaatteita.

Sadankomitea on antanut rauhanpalkinnon vuodesta 1978 alkaen. Palkintona oli tänä vuonna keraamikko Miia Kallion Rauhanlaiva. Viime vuonna Sadankomitea palkitsi arkkipiispa Jukka Paarman, vuonna 2001 Suomen Attacin. Presidentti Mauno Koivisto sai rauhanpalkinnon vuonna 1999.

Kalle Kallio