”Maailma voi olla parempi paikka, ja meidän pitää tehdä siitä parempi kaikille. Hlbt-ihmiset eivät ole avaruusolentoja. Meidän pitää keksiä tapa, jolla elämme yhdessä rinnakkain”, sanoo Ishmael Bahati.

Bahati johtaa kenialaista PEMA Kenya -järjestöä, jonka tavoitteena on juuri se: seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (hlbtiq) hyväksyminen osaksi yhteisöä ja heihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän vähentäminen.

Hän vierailee parhaillaan Suomessa osallistumassa Pride-viikon tapahtumiin.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanne on ihmisoikeusjärjestöjen mukaan heikentynyt viime aikoina maailmanlaajuisesti, ja erityisen vaikea tilanne on monissa Afrikan maissa.

Keniassa hyökkäykset hlbtiq-ihmisiä vastaan ovat kiihtyneet sen jälkeen, kun korkein oikeus antoi helmikuussa paikalliselle sateenkaarijärjestölle virallisen rekisteröitymisoikeuden. Samoihin aikoihin Uganda sääti tiukan homoseksuaalisuuden vastaisen lain, ja nyt Keniassa halutaan samaa.

Homoseksuaalisuus on jo kriminalisoitu Keniassa Britannian siirtomaa-aikaisen lain perusteella, ja siitä voi saada 14 vuoden vankeustuomion. Lakia kuitenkin sovelletaan harvoin.

Uuden, vielä tiukemman lain käsittelyaikataulusta tai yksityiskohdista ei ole tietoa eikä ole varmaa, tuleeko se menemään läpi. Ruohonjuuritasolla sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä väkivalta ja viha on jo kasvanut.

”Eivät ihmiset odota, että tällaiset ehdotukset tulevat voimaan. He vain ryhtyvät toteuttamaan lakia. Pelkästään maalis- ja toukokuun välisenä aikana olen ollut mukana 78 ihmisen siirtämisessä turvaan. Osa on muuttanut turvallisuussyistä, osa on häädetty”, Bahati kertoo.

Hän on joutunut itsekin vaihtamaan asuinpaikkaansa eikä voi käyttää autoaan, sillä Kenian rannikolla sijaitsevassa Mombasassa, jossa PEMA Kenya toimii, hänet tunnistetaan.

Pelkojen kohtaamista

Bahati on pitkän linjan hlbtiq-aktivisti, joka on nähnyt monenlaisia aikoja. Hän oli vuonna 2008 mukana perustamassa PEMA Kenyan edeltäjää, Mombasa Brotherhoodia, joka syntyi pienen homojen ryhmän aloitteesta. 

PEMAsta on tullut vuosien saatossa tullut Kenian rannikon suurin sateenkaarijärjestö. Se saa rahoitusta muun muassa suomalaiselta Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiöltä. 

Tärkeimpiin toimintamuotoihin kuuluu uskonnollisten johtajien, poliisien ja muiden viranomaisten sekä yhteisöjen valistaminen. Erityisen tärkeä ryhmä ovat papit ja imaamit, sillä uskonnolla – kristinuskolla ja islamilla – on merkittävä rooli ihmisten elämässä. Moni hlbtiq-ihminen haluaisi harjoittaa uskontoa, mutta syrjinnän takia se ei aina ole mahdollista. 

PEMAn aktiivit keskustelevat uskonnollisten johtajien ja muiden valtaapitävien kanssa ja yrittävät vaikuttaa näiden asenteisiin. Ajatuksena on, että koulutusta jo saaneet kutsuvat uusiin tilaisuuksiin kollegoitaan, jotta viesti leviäisi laajemmalle.

Valistustoiminta alkoi vuonna 2010, kun paikalliset imaamit ja piispat olivat lietsoneet väkivaltaisia hyökkäyksiä hlbtiq-ihmisiä vastaan. 

”Ihmisiä haettiin kodeistaan hakattavaksi ja osa melkein kuoli. Otimme silloin yhteyttä piispoihin ja imaameihin ja aloitimme vuoropuhelun. Tajusimme, etteivät he tiedä kovinkaan paljon hivistä ja hlbti-ihmisistä”, Bahati kertoo. 

Keskustelujen tavoitteena on, että ihmiset ”kohtaavat pelkonsa”.

Mikä hlbtiq-ihmisissä sitten on niin pelottavaa?

”Ei oikeastaan ole kyse moraalittomuudesta vaan siitä, että uskonnolliset johtajat pelkäävät yhteisön ja esihenkilöidensä reaktioita sekä tulonmenetyksiä, jos he ryhtyvät tukemaan hlbt-ihmisiä. Myös perheet sanovat, että he eivät voi hyväksyä lastaan, koska uskonto sanoo näin, samoin palveluntarjoajat.”

Siinä, missä Suomessa hlbtiq-oikeuskeskustelu on nimenomaan keskustelua ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudessa, Keniassa on toisin. Keskustelu pitää aloittaa jostakin toisesta asiasta, kuten vaikkapa nuorten hyvinvoinnista tai takavuosina hivistä, Bahati kertoo.
 
”Emme voi puhua ihmisoikeuksista, sillä sitä pidettäisiin kapinallisena. Jos keskustelun yrittää aloittaa siitä näkökulmasta, kohtaa heti vastarintaa. Valitsemme lähestymistavan yhteisölle tärkeiden aiheiden mukaan.”

Osaksi yhteisöä

PEMAn tavoitteena ei oikeastaan ole, että kaikista uskonnollisista johtajista tulisi sateenkaariaktivisteja, vaan että syrjintä ja väkivalta vähenisivät ja ihmiset otettaisiin mukaan yhteiskunnan toimintaan.

”PEMAlla on toki paikkoja, jonne jäsenet voivat tulla rukoilemaan, jos he eivät voi mennä muualle. Mutta se ei ole meidän tavoitteemme. Tavoite on, että ihmiset voivat käydä niissä uskonnollisissa tiloissa, joissa kaikki muutkin. Haluamme, että ihmiset voivat mennä vaikkapa torille ilman että he ovat vaarassa. Emme halua, että hlbt-ihmiset elävät eristyksissä vaan osana yhteisöä”, Bahati sanoo.

Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta Bahatin mukaan hyvää kehitystä on nähtävissä. 

”Esimerkiksi kaikkien uskonnollisten juhlapyhien aikana oli aiemmin hyökkäyksiä hlbtiq-ihmisiä vastaan. Viimeisten 5–7 vuoden aikana väkivalta on vähentynyt. Uskonnolliset johtajat ovat myös mukana auttamassa, kun ihmiset tulevat kaapista perheilleen”, hän kertoo.

Nuorten asenteet ovat suvaitsevaisempia

Juuri nyt tilanne näyttää kuitenkin pahalta. Se on paras tapa kuvailla tilannetta, Bahati toteaa. Hän on huolissaan uudesta lakialoitteesta ja keskustelun kärjistymisestä. 

”Kaikki keskustelu on viime aikoina keskittynyt hlbt-ihmisiin – nekin ihmiset, jotka eivät ole puhuneet tästä aiemmin, puhuvat siitä nyt. Mediatalot puhuvat siitä. Hlbt-ihmisiksi epäillyistä tehdään profilointeja ja WhatsApp-ryhmissä keskustellaan, ketä kohtaan hyökätään. Myös hlbt-ihmisten elinkeinoja yritetään vahingoittaa”, hän kertoo.

Vihan lietsojina ovat useimmiten uskonnolliset johtajat ja erilaiset paikallisviranomaiset.

Silti sateenkaariyhteisön tilanne on Bahatin mielestä parempi nyt kuin 15 vuotta sitten. 

”Silloin meidät saatettiin pidättää koska tahansa ilman kenenkään apua. Sitä ei enää tapahdu. Silloin ei myöskään ollut omia klinikoita tai palveluita emmekä voineet puhua uskonnollisille johtajille tai poliitikoille. Myös etenkin alle kolmekymppisten asenteet ovat lieventyneet ja eheytysterapia on vähentynyt.”

Suomen vierailulta Bahati toivoo uusia kumppanuuksia. Ulkomainen raha on PEMAlle elintärkeää, vaikka siitä joskus seuraakin, että työtä pidetään länsimaisena propagandana – huolimatta siitä, että todellisuudessa homofobiset lait ovat siirtomaa-ajan lakeja ja etenkin jotkut yhdysvaltalaiset konservtiiviset toimijat myös tukevat homovastaista liikehdintää Afrikan maissa.

Hän toivookin, etteivät ulkomaat tukisi homofobista toimintaa.

”Ilman rahaa sitä ei olisi.”

Ishmael Bahati osallistuu järjestöjen keskustelutilaisuuteen 29.6.