Suomen ilmastorahoituksen painopisteissä on tapahtunut kahdessa vuodessa merkittävä murros, sanoo kehitysjärjestöjen kattojärjestö Kepa.

Järjestön maanantaina julkaistun katsauksen (pdf) mukaan ilmastorahoituksen leikkausten lisäksi painotukset ovat muuttuneet lahjamuotoisesta avusta sijoitusten suuntaan, ja myös seuranta on aiempaa vaikeampaa.

”Samaan aikaan, kun rahoituksen määrää ja laatua tulisi lisätä huomattavasti, on Suomessa menty vastakkaiseen suuntaan”, järjestön tiedotteessa todetaan.

Suomi rahoitti vuonna 2015 kehitysmaiden ilmastotoimia 115 miljoonalla eurolla. Viime vuonna summa laski lähes kaksi kolmasosaa 43 miljoonaan euroon. Kehitysapuleikkausten lisäksi rahoituksen vapaapudotusta selittää päätös ohjata EU:n päästöhuutokauppatulot pois kehitys- ja ilmastorahoituksesta, selvityksessä kerrotaan.

Selvityksen mukaan Suomi on myös alkanut painottaa ilmastorahoituksessa aiempaa enemmän sijoituksia, mikä vähentää lahjamuotoisen tuen osuutta. Suomi on muun muassa perustanut Maailmanpankin yksityistä sektoria tukevan rahaston International Finance Corporationin kanssa yhteisen rahaston, johon Suomi sijoitti 114 miljoonaa euroa. Ulkoministeriö kertoi asiasta aiemmin lokakuussa.

Ilmastorahoitusta myös ohjataan aiempaa vahvemmin ilmastonmuutoksen hillintään, sillä se houkuttelee investointimuotoista tukea helpommin. Kaikkein köyhimmät maat kuitenkin kaipaavat tukea etenkin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen, Kepa muistuttaa. Suomi on kyllä ilmoittanut olevansa vähiten kehittyneitä maita tukevien rahastojen vakituinen tukija, mutta viime vuonna niille ei maksettu lainkaan tukea, selvityksessä kerrotaan.

Kepa kritisoi Suomea myös siitä, että ilmastorahoituksen tasoa on aiempaa vaikeampi seurata. Talousarvioesityksissä puhutaan ilmastorahoituksen sijasta ”ilmastokestävyyttä edistävästä yhteistyöstä”. Pahimmassa tapauksessa se antaa harhaanjohtavan kuvan Suomen ilmastorahoituksesta, järjestö moittii.

Teollisuusmaat lupasivat Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009 maksaa kehitysmaille ilmastorahoitusta. Tarkoituksena on päästä sadan miljardin dollarin vuositasolle vuoteen 2020 mennessä. Kepan selvityksen mukaan summa on kasvussa, mutta laadussa on yhä parantamisen varaan, sillä esimerkiksi vähiten kehittyneet maat saavat varoista yhä liian pienen osan.