Suomen tasa-arvotyö ulkopolitiikassa on ollut vaikuttavaa, mutta samalla se on liian hajanaista ja keskeneräistä, todetaan tuoreessa selvityksessä (pdf).

Suomi on perinteisesti profiloitunut tasa-arvon puolestapuhujana kansainvälisillä kentillä. Esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevalla YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenkaudellaan se on korostanut tasa-arvoa. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on myös kehitysyhteistyön keskeinen tavoite.

Tasa-arvon pitäminen itsestään selvänä arvona on kuitenkin johtanut siihen, ettei sen toimeenpanoa ja tarvetta uudistua aina huomioida riittävästi, selvityksessä todetaan.

Selvityksen on tehnyt tutkija Minna Lyytikäinen lastenoikeusjärjestö Plan International Suomen tilauksesta.

Tuorein esimerkki tasa-arvon unohtumisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on selvityksen mukaan Suomen keväällä 2022 alkanut Nato-hakemusprosessi. Siinä tasa-arvokysymyksiin tai naisten ja tyttöjen oikeuksiin ei kiinnitetty lainkaan huomiota. 

”Suomi on samaan aikaan tehnyt valtavan menestyksekästä työtä EU:ssa, YK-järjestöissä ja muilla kansainvälisillä areenoilla kansainvälisen tasa-arvopolitiikan kehityksessä. On siis mahdollista edistää näitä kysymyksiä kansainvälisessä yhteistyössä ja silti unohtaa ne omissa politiikkaprosesseissa”, selvityksessä todetaan.

Selvitys sisältää listan suosituksia, joilla Suomi voi edistää tasa-arvoa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tulevalla hallituskaudella kunnianhimoisemmin.

Rauhantyössä se voisi tarkoittaa esimerkiksi tasa-arvoa edistävään rauhanvälitykseen panostamista ja kauppapolitiikassa vahvempaa tasa-arvon edistämistä EU:n vapaakauppaneuvotteluissa. Tasa-arvotyötä tarvitaan myös ilmastopolitiikassa, sillä esimerkiksi luonnonkatastrofit vaikuttavat naisiin miehiä enemmän, selvityksessä todetaan.

”Suosituksena seuraavalle hallitukselle on, että kehitetään Suomen oma malli tasa-arvoisen ulkopolitiikan edistämiseksi, on se sitten strategia, linjaus tai Suomen feministinen ulkopolitiikka. Suomella on valtavasti kokemusta eri aloilta ja sitoumusta asioiden edistämiseen ulkopolitiikassa”, Lyytikäinen sanoi selvityksen julkistustilaisuudessa tiistaina.

Lyytikäisen mukaan tasa-arvoa aidosti edistävä ulkopolitiikka tarkoittaisin syvälle meneviä muutoksia ja yrityksiä muuttaa epätasa-arvon taustalla olevia arvoja, normeja ja rakenteita.

”Että ei mietittäisi vain tapoja lisätä vaikkapa naisten osallistumista instituutioiden toimintaan vaan mietittäisiin, miten instituutiot ovat rakentuneet, ketkä niissä pystyvät päättämään ja miten päätetään, millainen asiantuntijuus on arvokasta.”

Selvityksessä suositellaan myös feminististen toimijoiden ottamista mukaan ulkopolitiikan tekemiseen.

”Olisi iso muutos, jos ajateltaisiin, että feministisellä tiedolla on jotain tarjottavaa laajalle ulko- ja turvallisuuspoliittiselle keskustelulle.”

Tasa-arvoisesta ulkopolitiikasta on viime vuosina tullut trendi myös muualla maailmalla. Lyytikäisen laskujen mukaan vuosina 2014–2022 kymmenisen maata on sitoutunut feministiseen ulkopolitiikkaa, jolla käytännössä tarkoitetaan sukupuolten tasa-arvon läpileikkaavasti huomioivaa ulkopolitiikkaa.

Suomessakin on keskusteltu feministisen ulkopolitiikan käsitteen käyttöönotosta esimerkiksi viime syksynä ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) järjestämässä konferenssissa.