Selvitys: Vain harva kunta huomioi eettisyyden hankinnoissaan

Suomalaiset kunnat eivät juuri aseta eettisyyskriteereitä elintarvike- ja tavarahankinnoilleen, käy ilmi yhteiskuntavastuun puolesta lobbaavan Finnwatchin tuoreesta selvityksestä. Selvityksen mukaan kunnilta puuttuu eettisyyden soveltamiseksi niin tietoa kuin resurssejakin.

"Hankintojen vastuullisuutta valvotaan pöyristyttävän vähän. Kuntiin hankitaan yhteisillä verovaroilla miljoonilla euroilla tuotteita maista, joissa tuotanto-olot voivat olla ala-arvoisia. Suurin osa kunnista ei tiedä mistä ja millaisista oloista tuotteet tulevat", sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.

Suomen hankintalain mukaan kunnat voivat tarjouspyynnöissään asettaa yhdeksi kriteeriksi myös sosiaalisen kestävyyden, kuten vaikkapa lapsityövoiman käytön kiellon tai Kansainvälisen työjärjestön ILO:n perussopimusten noudattamisen. Kriteereitä asetettiin Finnwatchin selvityksen mukaan kuitenkin vain neljässä hankinnassa 76:sta.

Mukaan tarkasteluun oli otettu sellaisia tavara- ja elintarvikehankintoja, joiden valmistuksessa riski ihmisoikeusloukkauksiin on erityisen suuri: riskimaista tulevat elintarvikkeet, tekstiilit, katukivet ja elektroniikka.

Kriteereitä asettivat Helsingin kaupungin hankintakeskus, Lahden kaupungin hankintarengas sekä kuntien lääkärihelikopteritoiminnasta vastaava FinnHEMS Oy. Lisäksi osa kunnista pyysi tarjouspyynnössään Reilun kaupan tuotteita ja monet huomioivat myös ympäristöystävällisyyden.

Malmöstä mallia

Selvityksen mukaan kunnilta puuttuu osaamista, resursseja ja poliittista ohjausta toteuttaa sosiaalisesti vastuullisia hankintoja. Finnwatchin mukaan valtio ei satsaakaan riittävästi sosiaalisen vastuullisuuden huomiointiin. Järjestön mukaan sosiaalisten kriteerien asettaminen pitäisi tehdä pakolliseksi julkisissa hankinnoissa.

Kriteerien noudattaminen käytännössä on vaikeaa, sillä vaikkapa elektroniikan alkuperää on mahdotonta jäljittää kattavasti. Vartiala kuitenkin uskoo, että eettisyys voisi olla ainakin paremmalla tolalla kuin nyt. Sataprosenttisesti eettisiä tuotteita ei kunnilta vaadita, vaan edes vastuullisuuden kehittämistä.

"Jos ajattelee nykytilannetta, jossa kunnat eivät edes kysy, mistä niiden tuotteet tulevat ja miten vastuullisuus on varmistettu, auditointien tekeminen tai sertifiointien vaatiminen edes ensimmäiseltä tuotantoportaalta olisi jo valtava edistysaskel", Vartiala huomauttaa.

Hän suosittelee esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön viime vuonna julkaisemaa CSR-kompassia, jossa annetaan käytännön neuvoja eettisyyden huomioimiseksi. Esimerkkejä löytyy myös ulkomailta: esimerkiksi Malmössä kaupunki tekee itse tarkastusmatkoja riskimaatoimittajien tuotantolaitoksiin, Vartiala kertoo.