Sotalaivat seuraavat sivusta merirosvojen mellastusta

Somalian kriisi ruokkii rikollisuutta, muut valtiot pelkäävät hankalia oikeusjuttuja.

Merirosvouksen kasvu on tänä vuonna keskittynyt Somalian rannikolle. Vastatoimien vähyys ihmetyttää merenkulkuväkeä. ”Adeninlahdella ja Somalian itärannikolla hyökkäysten määrä ja väkivaltaisuus ovat kasvaneet rajusti”, Lontoossa toimivan Kansainvälisen merenkulkuviraston (IMB) johtaja Cyrus Mody kertoo.

Hänen mukaansa riskit ovat suurimmat Somalian vesillä, mutta varovaisuus on tarpeen myös Arabianmeren, Punaisenmeren, Bangladeshin, Indonesian, Intian, Malakansalmen, Filippiinien, Singaporensalmen, Nigerian Lagosin ja Bonnyjoen, Tansanian Dar es Salaamin sekä Brasilian ja Perun vesillä.

Merirosvoista tiedetään vain vähän

Vuoden 2008 ensi puoliskolla rosvot nousivat kaikkiaan 71 alukseen, 12 laivaa kaapattiin ja 11 joutui tulituksen kohteeksi. 190 merenkulkijaa joutui panttivangiksi, seitsemän tapettiin ja yhtä monta on kateissa, IMB kertoo.

IMB perustettiin vuonna 1981 torjumaan rikoksia ja rikkomuksia merellä.

Merirosvousta koskevat otsikot kasvoivat hiljan, kun somalit kaappasivat valtavan saudiarabialaisen Sirius Star -öljytankkerin.

IMB:n mukaan piraattien käsissä oli marraskuussa samalla alueella kymmeniä laivoja. Suezin kanava vetää Somalian ja Jemenin välisille vesille vuosittain noin 20 000 alusta.

”Rosvot eivät päästä ulkopuolisia tapaamaan kaapattujen alusten miehistöä. Vapautuneiden kertomuksista tiedämme, että olosuhteet vaihtelevat kuukausien pitkästymisestä rankkaan pahoinpitelyyn ja joskus myös hengenmenoon”, kansainvälisen kuljetusalan ammattiliiton (ITF) pääsihteeri David Cockroft kertoo.

Merirosvoista tiedetään hyvin vähän. Modyn mukaan toimintaan osallistuu reilu tuhat henkeä. ”Kyse on luultavasti erillisistä ryhmistä, joiden välillä on löyhiä yhteyksiä.”

Somalirosvojen itsevarmuus ja toiminnan järjestelmällisyys näyttävät kasvavan onnistumisten myötä.

”Nyt he pystyivät käymään valtavan aluksen kimppuun ja vaatimaan siitä lunnaita. He selviytyvät merellä päiväkausia, ja iskut tapahtuvat aiempaa loitompana rannikosta”, Mody pohtii.

Somalian merirosvous lähti kasvuun sen jälkeen, kun Etiopian joukot olivat tulleet Somalian väliaikaisen hallituksen avuksi ja karkottaneet islamistikapinalliset Mogadishusta joulukuussa 2006. Sittemmin islamistien ote maan etelä- ja keskiosista on taas vahvistunut.

Sotkuiset vastuukysymykset estävät vastatoimet

Somaliassa vallitseva yleinen laittomuus sallii merirosvojen toimia ilman rangaistuksen pelkoa, Mody sanoo. Hänen mielestään ongelma tulisi ratkaista maissa.

”Somalialaisten piraattien määrä näyttää kasvavan, kun paikalliset sotapäälliköt huomaavat naapurinsa saaneen lisää valtaa tämän toiminnan ansiosta”, Cockroft arvioi.

”Rannikon tuntumassa pikaveneillä liikkuvien rikollisten ohella myös kalastusalukset ryhtyvät tekemään rosvouskeikkoja. Ja järjestäytyneet jengit operoivat kansainvälisiltä vesiltä käyttäen isompia kalastusaluksia ja muita tukialuksia”, hän jatkaa.

Moni valtio on lähettänyt sota-aluksiaan Somalian rannikolle turvaamaan kauppareittiä. Se on ollut merivoimien perinteinen tehtävä, Mody muistuttaa.

IMB ei kannata kauppalaivojen aseistamista, koska se vain lisää riskejä. Turvajoukkoja voi pestata, kunhan alukseen ei tuoda aseita, Mody sanoo.

Kauppamerenkulun vastuukysymyksiä mutkistaa laivojen mukavuusliputtaminen. Saudiyhtiön omistama Siriuskin purjehtii Liberian lipun alla.

Adeninlahden pelastaisi vain Somalian vakautuminen, joka ei ole näköpiirissä, Cockroft suree.

”Realistinen ratkaisu on, että alueella nyt olevat sota-alukset turvaavat Maailman ruokaohjelman apukuljetuksia Somaliaan. Ne voisivat myös valvoa Adeninlahden läpäisevää väylää pysäyttäen ja pidättäen rikollisia”, hän esittää.

Toistaiseksi useimmat sota-alukset ovat pysytelleet toimettomina, todennäköisesti sotkuisia oikeusjuttuja pelkäävien hallitusten käskystä. Ne reagoivat vain osuessaan keskelle ryöstöä. Cockroftin mukaan jotkut ovat silloinkin päästäneet piraatit karkuun.

”Tämä ei riitä vastaukseksi lumipallona vyöryvään ongelmaan, joka vaarantaa merenkulkijoiden hengen ja maailmankaupan”, Cockroft sanoo.

Hän kehottaa pysäyttämään helposti jäljitettävät emoalukset ja eristämään niistä aseistetut pikaveneet, jotka seilaavat ympäriinsä uusia uhreja etsien.