Suomi 50 vuotta YK:n jäsenenä

Tänään keskiviikkona tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Suomi hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi. Suomen YK-liitto käynnisti viime vuonna, oman toimintansa 50-juhlavuonna, keskustelutilaisuuksien sarjan Suomen YK-politiikan uudistamisesta. Eri keskustelutilaisuuksiin on osallistunut lukuisia tutkijoita sekä eri kansalaisjärjestöissä toimivia henkilöitä.

Suomen YK-liiton puheenjohtajisto haluaa tällä avoimella kirjeellä lähestyä suomalaisia päättäjiä ja kertoa YK-liiton suomalaista ja kansainvälistä YK-politiikkaa koskevista mielipiteistä, joita YK-liiton järjestämissä keskustelutilaisuuksissa on noussut esiin. Toivomme, että nämä ajatukset tarjoavat aineksia niin presidentinvaalikeskusteluun, Suomen EU-puheenjohtajuusvalmisteluihin kuin muutoinkin Suomen YK-politiikkaan.

Suomen on voimakkaasti tuettava YK:n uudistumista

YK:lla on edelleen ainutlaatuinen rooli maailmanjärjestönä, vaikka sen rinnalle on muodostunut uusia, globaalitason kysymyksissä toimivia järjestöjä. YK kykenee monipuolisesti käsittelemään niin turvallisuus-, talous-, kehitys-, ympäristö- kuin ihmisoikeuskysymyksiä.

YK:lla on merkittävää painoarvoa Suomen ulkopolitiikassa. Suomi osallistuu YK:n rauhanturvatoimintaan ja on sitoutunut YK:n vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden toteuttamiseen. Myös Euroopan unionin jäsenenä Suomen tulee korostaa YK:n vahvaa ja itsenäistä roolia. Monenkeskiseen päätöksentekoon ja kansainväliseen oikeuteen perustuva maailma on myös Suomen kaltaisen pienen maan etu.

YK:n uudistusprosessi on ollut liian hidas vastaamaan voimistuneen taloudellisen, poliittisen ja kulttuurisen globalisaation esiin nostamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. YK:n peruskirjan muutosten edellyttäessä käytännössä yksimielisyyttä maailmanjärjestön 191 jäsenvaltion kesken, on YK:n "modus vivendiksi" eli tavaksi elää muodostunut hidas ja jatkuva muutosprosessi.

YK:n 60. yleiskokouksessa keskustellaan parhaillaan valtion- ja hallitusten päämiehiltä syyskuun huippukokouksessa saadun mandaatin pohjalta YK:n uudistusohjelman toteutuksesta. Nyt tulee pyrkiä YK:n toimintakyvyn lisäämiseen huippukokouksen kirjaamissa kysymyksissä: turvallisuuden, kehityksen ja ihmisoikeuksien yhteensovittamisessa, rauhanrakennuskomission toiminnan käynnistämisessä, kansainvälisen reilun kaupan ja julkisen kehitysavun lisäämisessä sekä uuden ihmisoikeusneuvoston perustamisessa.

Julkinen keskustelu on kiinnittänyt YK:n uudistamisessa päähuomion turvallisuusneuvoston kokoonpanon uudistamiseen. Turvallisuusneuvoston tuleekin vastata nykyistä paremmin 2000-luvun maailmankarttaa eikä enää vain II maailmansodan jälkeistä tilannetta. Demokraattisten kehitysmaiden asemaa turvallisuusneuvostossa tulee vahvistaa veto-oikeutta laajentamatta. Myös nykyisten pysyvien jäsenmaiden kykyä estää neuvoston jäsenten selkeän enemmistön päätöksiä voitaisiin vaikeuttaa, esimerkiksi edellyttämällä useamman kuin yhden pysyvän jäsenmaan vetoa päätösten estämiseen.

Ehdotuksia suomalaisesta YK-päätöksenteosta

Globalisaatiokehityksen moninaisuus edellyttää globaaliin päätöksentekoon liittyvän avoimen keskustelun lisäämistä. Nimensä mukaisesti YK:n tulee olla enemmän kuin "yhdistyneet valtiot". Siksi parlamentaarikkojen, alueellisten järjestöjen, kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten asemaa YK:n päätöksenteossa tulisi vahvistaa.

1) YK-politiikka EU-puheenjohtajuuden yhdeksi painopisteeksi

EU:n puheenjohtajana Suomen tulee vahvistaa YK-yhteistyötä ja vauhdittaa uudistuksia. Monenkeskisyyden puolustamiseen tarvitaan Euroopan unionia, joka puhuu YK:ssa yhdellä äänellä. Suomi voisi puheenjohtajana vahvistaa jäsenvaltioiden YK-työryhmää ja vauhdittaa uudistuksia, jotta EU:lla olisi yhtenäinen edustus YK-kaupungeissa. Hallituksen aktiivisen globalisaatiopolitiikan tulee näkyä myös EU-politiikassamme. Pääministerin keväällä annettava ilmoitus globalisaation hallinnasta tarjoaa hallitukselle hyvän mahdollisuuden täsmentää tavoitteitaan EU:n YK-politiikan kehittämisestä.

2) Parlamentaarinen osallistuminen YK-politiikkaan

Suomessa eduskunnalle on annettu vahvat valtaoikeudet hallituksen EU-politiikan valvontaan. Tämä parlamentaarinen valvonta tulisi ulottaa myös YK-politiikkaan. Ulkoasiainvaliokunnan tulee kantaa jatkossakin kokonaisvastuu, mutta asiantuntijavaliokunnat voisivat osallistua tiiviimmin YK:n erityisjärjestöjen valvontaan. Myös YK-reformin yhteydessä parlamentaarinen ulottuvuus on otettava esille. Demokraattisesti valittujen poliittisten päättäjien painoarvoa YK:ssa tulee edelleen vahvistaa. Hallituksia edustavan yleiskokouksen rinnalle tulee muodostaa kansallisia parlamentteja edustava kansalaisfoorumi.

3) YK-neuvottelukunta kansalaisyhteiskunnan ja ministeriöiden yhteistyöfoorumiksi

Demokraattisen päätöksenteon keskeinen piirre on, että kansalaisten mielipiteillä ja niiden muutoksilla on mahdollisimman suora vaikutus tehtäviin päätöksiin. Suomesta puuttuu myös globaalisaatiopolitiikan suuntaviivoista keskusteleva, poliittisia päätöksentekijöitä ja kansalaisjärjestöjä yhdistävä sekä käytännön YK-politiikkaa hoitavia virkamiehiä ohjaava neuvotteluelin, jollaisena aiemmin toimi Suomen YK-asiain neuvottelukunta. Globalisaatiokehityksen jatkuessa tällaista YK-neuvottelukuntaa tarvitaan myös kansalaismielipiteen ja globalisaatiopolitiikan päätösten yhdensuuntaisuuden lisäämiseen.

Suomen YK-liitto pyrkii omalta osaltaan lisäämään kansalaismielipidettä vahvemman ja toimintakykyisemmän YK:n puolesta. Globalisaatio-Suomi tarvitsee valtakunnallista YK-poliittista keskustelufoorumia ja think tank -toimijaa, eräänlaista uuden sukupolven Paasikivi-seuraa. Suomen YK-liitto on valmis tähän haasteeseen.

Helsingissä 13. joulukuuta 2005

Sirpa Pietikäinen puheenjohtaja

Jutta Urpilainen varapuheenjohtaja

Jari Haapiainen varapuheenjohtaja

Lisätietoja: Suomen YK-liitto, Toiminnanjohtaja Helena Laukko, helena.laukko @ ykliitto.fi