Swazimaalaisaktivisti vaatii maalleen sanktioita

Eteläisessä Afrikassa sijaitseva noin miljoonan asukkaan Swazimaa saa harvoin kansainvälistä huomiota, vaikka sen demokratia on olematonta, köyhyys on laajalle levinnyttä ja hiv-epidemia laskee jo maan väkilukua.

Maan opposition edustaja Quinton Dlamini matkusti Suomeen kertomaan maansa ongelmista silläkin uhalla, että kotimaassa voi odottaa rangaistus.

- Kuinka monen ihmisen pitää kuolla ennen kuin kansainvälinen yhteisö puuttuu Swazimaan tilanteeseen, Dlamini kysyy.

Suomen sosiaalifoorumissa Suomen rauhanpuolustajien vieraana viime viikonloppuna puhunut Dlamini työskentelee Swazimaan sosiaali- ja terveysministeriössä, on mukana demokratiaa vaativassa oppositioliikkeessä PUDEMOssa ja johtaa myös julkisen alan ammattiliittoa. Swazimaassa se on rohkeaa, sillä ammattiliitot on maassa luokiteltu terroristijärjestöiksi ja puolueet kielletty.

Swazimaassa järjestetään kyllä esimerkiksi mielenosoituksia, mutta poliisi hajottaa ne kovin ottein ja pahoinpitelee osallistujia. Ihmisiä myös kuolee epämääräisissä olosuhteissa.

- Lähdemme kaduille, mutta maksamme siitä kovan hinnan, Dlamini sanoo.

Myös hän on joutunut poliisin pahoinpitelemäksi.

Palatseja kuningattarille, köyhyyttä kansalle

Swazimaa on yksi maailman viimeisistä absoluuttisista monarkioista. Maa itsenäistyi Britanniasta vuonna 1968. Viisi vuotta myöhemmin kuningas Sobhuza romutti perustuslain. Nyt maata johtaa hänen poikansa kuningas Mswati III, jolla on muun muassa perustuslaillinen oikeus olla maksamatta veroja. Media on kuninkaan talutusnuorassa, ja hän nimittää suurimman osan parlamentin jäsenistä sekä oikeuslaitoksen tuomarit.

- Parlamenttia käytetään kumileimasimena silloin, kun on tarvis, Dlamini kertoo.

Vauraus jakautuu kaikkea muuta kuin tasaisesti. Jokaisella Mswatin 14 kuningattarella kerrotaan olevan oma palatsinsa, ja esimerkiksi kuninkaan 40-vuotispäiviin käytettiin muutama vuosi sitten miljoonia euroja.

Samaan aikaan YK:n kehitysohjelman UNDP:n mukaan maan asukkaista 63 prosenttia elää alle 1,25 dollarilla päivässä. Dlamini kertoo, että yli 40 prosenttia swazimaalaisista on työttömänä.

- Jos Swazimaan vauraus jaettaisiin tasan ihmisten kesken, jokainen saisi 100 000 dollaria, hän sanoo.

Demokratiavajeen ja köyhyyden lisäksi Swazimaan pahimpia ongelmia on vakava hiv-epidemia, joka on kääntänyt väestömäärän laskuun. UNAIDsin mukaan hiv-positiivisia on maan asukkaista noin 26 prosenttia, Dlaminin mukaan osuus on noussut jo kolmannekseen väestöstä.

- Swazimaassa on 8-vuotiaita, jotka toimivat perheensä päänä vanhempien kuoltua, hän kuvailee.

Swazimaasta tihkuu vähän tietoa ulkomaille, sillä vapaata mediaa ei käytännössä ole. Journalisteja ahdistellaan jatkuvasti, ja monet mediat sensuroivatkin kuninkaan pelossa itse itseään. Myös Dlamini joutuu varomaan puhumisiaan Suomessa, sillä hän voi menettää helposti työpaikkansa.

Zimbabwenkin demokratia on parempi

Vaikka Swazimaa on kriisissä, pienen maan ongelmat eivät juuri kiinnosta länsimaita.

- Esimerkiksi Zimbabwen demokratiakriisi on saanut maailman huomion, mutta Swazimaa ei. Ja Zimbabwessa ihmiset sentään voivat osoittaa mieltään ja järjestäytyä. Zimbabwen kriisiä jopa ratkottiin Swazimaassa, Dlamini toteaa.

Dlaminin edustama demokratialiike PUDEMO vaatiikin maalle kansainvälistä turismi- ja kauppasaartoa. Tavoitteena on demokraattiset vaalit ja uusi perustuslaki.

Käytännössä swazimaalaisia on kuitenkin vaikea auttaa: kun vapaata lehdistöä ei ole, myös tietoa on vaikea saada. Osa kansasta on tottunut tilanteeseen ja ne, jotka kapinoivat, tukahdutetaan kovin ottein.

- Pidämme kyllä ääntä, mutta kuinka pitkälle ääni kantaa, Dlamini kysyy.