Artikkeli on alun perin julkaistu Kirkon Ulkomaanavun internetsivuilla.

Syyrialaismies näyttää väsymystään ennen aikojaan vanhentuneelta. Luodinsiru on sokeuttanut vasemman silmän, ja toinen luoti lantiossa vetää ryhdin vinoon.

Kuten monet henkensä puolesta pelkäävät pakolaiset, hän haluaa kertoa tarinansa nimettömänä.

"Olin jo jonkin aikaa osallistunut hallinnon vastaisiin rauhanomaisiin mielenosoituksiin, kun viime syksynä yhtenä perjantaina armeija alkoi yhtäkkiä ampua kohti marssijoita", mies kertoo.

Hän sai osuman vartaloonsa ja sirun silmäänsä, mutta vieressä marssineelle veljelle kävi vielä pahemmin: veljeen osunut luoti kulki niin lähelle keuhkoja, että tämä menehtyi myöhemmin vammoihinsa.

"Emme voineet viedä veljeäni valtiolliseen sairaalaan, sillä olimme kuulleet huhuja niiden käytöstä kidutuskammioina. Veimme hänet kenttäsairaalaan, joka oli varusteluiltaan heikompi. He eivät onnistuneet pelastamaan hänen henkeään."

Kunhan vain perhe olisi turvassa

Pian ampumavälikohtauksen jälkeen Syyrian turvallisuuspoliisin joukot tunkeutuivat miehen kotiin, tuhosivat kaiken käsiinsä osuvan ja pidättivät miehen.

"Vankilassa minua pahoinpideltiin ja kidutettiin lähes päivittäin. Jos en kertonut kuulustelijoiden tahtomia tietoja, vartalooni johdettiin sähköshokkeja tai ihoani poltettiin tupakalla", mies kertoo.

Perheellä ei ollut varaa maksaa miestä ulos vankilasta. Kolmen kuukauden väkivallan jälkeen kidutettu kuitenkin yllättäen vapautettiin.

"Koin kuitenkin oloni turvattomaksi Syyriassa ja päätin paeta salaa rajan yli ennen kuin minut pidätetään uudestaan, tai jopa tapetaan."

Turvassa Jordaniassakin pelko läheisten puolesta varjosta elämää, sillä pahimmin asiat ovat edelleen niillä, jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet jäämään Syyriaan sisällissodan keskelle.

"Muistot fyysisestä kivusta tai omasta kuolemanpelostani ovat sivuseikkoja, kun suurin osa perheestäni elää edelleen puutteessa ja hengenvaarassa sodan kauheuksien keskellä. Antaisin mitä vain, että he olisivat turvassa."

Kansa kärsii politiikan pelilaudalla

Syyriasta paenneiden tarinat ovat lohduttomia: täynnä luoteja, kidutusta, kärsimystä ja kuolemaa. Perheenjäsentensä lisäksi monet ovat menettäneet kaiken maallisen omaisuutensa.

Humanitaarisen avun tarve on valtava. Perheillä on pulaa kaikesta: rahasta, ruoasta, vaatteista, lääkkeistä ja terveydenhuollosta.

"Talomme tuhottiin pommituksissa ja meidän oli pakko lähteä pakoon. Vaikka joskus voisimme mennä takaisin, meillä ei ole enää edes kotia, johon palata", suree Homsin kaupungista seitsenhenkisen perheensä kanssa Jordaniaan paennut syyrialaisnainen.

Monet pakolaiset arvostelevat kovin sanoin kansainvälistä yhteisöä hitaudesta ja haluttomuudesta puuttua tilanteeseen kaikin mahdollisin rauhanomaisin keinoin.

"Suurvalloilta tuntuu unohtuvan, että heidän miettiessä rauhassa seuraavaa siirtoaan tämä valtapolitiikan pelilauta täyttyy kärsivistä ja kuolleista syyrialaisista", eräs pakolainen sanoo katkerana.

"Emme tarvitse aseita tai armeijoita, vaan apua. Olemme ihmisiä, ja meillä on samanlaiset oikeudet kuin kaikilla muillakin. Ansaitsemme rauhan ja vapauden", lisää toinen.