Talouskasvusta huolimatta Afrikassa kukoistaa epätasa-arvo

Vaikka Afrikan talous on kasvanut viime vuosikymmenen aikana huimasti, kaikki eivät ole päässeet hyötymään kasvun hedelmistä, selviää Afrikan kehityspankin raportista. Kasvu on jakaantunut epätasaisesti eli tuloerot ovat suuria.

"Kehitys tarkoittaa elinolojen paranemista tasaisesti kaikille yhteiskunnassa. Analyysin osoittama laaja epätasa-arvo hidastaa köyhyyden kitkemistä. Tuloerot ovat pysyneet korkeina, ja Afrikka on yksi maailman epätasa-arvoisimmista mantereista maailmassa", sanoo kehityspankin presidentti Akinwumi Adesina.

Vuosina 2000–2010 maanosan kasvuvauhti oli jopa noin 5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Maailmantalouden taantuman aikana se on hieman hiipunut, mutta on silti vuosina 2010–15 ollut kolmen prosentin luokkaa.

Vaikka köyhyys on vähentynyt tällä vuosisadalla Afrikassa merkittävästi, se on edelleen ongelma. Tämä johtuu muun muassa talouden rakenteiden ongelmista, kuten heikosta infrastruktuurista ja tuotantoteknologiasta, mutta myös koulutetun työvoiman puutteesta, huonosta hallinnosta ja korruptiosta. 

Luonnonvaroiltaan rikkaissa maissa köyhyyttä on kitketty hitaammin kuin vähemmän rikkaissa. Resursseiltaan köyhemmät maat panostivat esimerkiksi enemmän koulutukseen ja terveydenhoitoon.

Epätasarvolla on myös vahva sukupuoli- ja kaupunki-maaseutu-ulottuvuus.

Afrikan nouseva keskiluokka asuu kaupungeissa, mutta monissa maissa pääosa väestöstä elää edelleen maaseudulla, jossa on huonommin tarjolla julkisia palveluita, kuten vaikkapa terveydenhuoltoa. Lisäksi ilmastonmuutoksen vaikutukset kurittavat eteläistä Afrikkaa, ja kuivuus on nyt pahin vuosikausiin. Esimerkiksi Etiopiassa, joka on ollut viime vuosina yksi nopeimmin kasvaneista maista, tarvitaan nyt ruoka-apua.

Vaikka maatalousvaltaisuuden osalta käsillä on parhaillaan rakennemuutos, siirtyy suuri osa entisistä maanviljelijöistä matalapalkkaisiin palveluammatteihin, mikä ei raportin mukaan ole omiaan nostamaan heitä köyhyydestä.

Naiset kuuluvat edelleen köyhien enemmistöön, vaikka edistysaskeliakin on otettu. Tytöt lopettavat koulunkäynnin todennäköisemmin kuin pojat, eivätkä naiset ole yhtä laajasti palkkatyön piirissä kuin miehet. Lisäksi esimerkiksi suurin osa maataloustyöläisistä on naisia, mutta he omistavat vain prosentin maasta ja tienaavat yhtä vähän maatalouden tuloista.