Terroristijahti Pakistanin ja Afganistanin rajalla edistyy heikosti

Pakistanin hallituksen "ulkomaisille islamistitaistelijoille" osoittamat armahdustarjoukset ovat toistaiseksi jääneet tuloksettomiksi.

Viimeksi Pakistan on vakuuttanut heimojohtajille Etelä- ja Pohjois-Waziristanissa kunnioittavansa alueen perinteitä. Siksi armeija antaisi paikallisten vapaaehtoisjoukkojen ottaa vastaan ulkomaisten taistelijoiden antautumisen.

Hallitus lupaa myös, ettei antautuvia luovuteta muihin maihin ja että nämä voivat jäädä asumaan heimoalueelle. Edellytyksenä on heimon antama takaus, ettei aluetta käytetä hyökkäyksiin muita maita vastaan.

Liittovaltion hallitsemat heimoalueet -niminen osa Pakistania sijaitsee Afganistanin rajalla. Vuoristoisella seudulla asuu noin kuusi miljoonaa ihmistä. He kuuluvat pashtujen eli pataanien heimoon, joka muodostaa liki puolet Afganistanin väestöstä.

Ennen Yhdysvaltain hyökkäystä Afganistaniin 2001 ja sitä seurannutta terroristijahtia Pakistanin joukot pysyttelivät enimmäkseen loitolla heimoalueista.

Raporttien mukaan Pakistanin armeija on viime aikoina lähestynyt Shawalin kaupunkia Pohjois-Waziristanissa.

Tiedustelupalvelut ovat ilmeisesti vainunneet itsensä Osama bin Ladenin läsnäolon. Tarkkailijat tosin veikkaavat, että tämä tuskin on jäänyt Shawaliin odottamaan Pakistanin joukkojen saapumista ja näiden yhteistä operaatiota Afganistanin puolelle sijoitettujen Yhdysvaltain johtamien joukkojen kanssa.

Todennäköisempää on, että bin Laden on vaihtanut liukkaasti paikkaa kuultuaan ensimmäiset huhut vihollisen liikkeistä.

Pakistanin johto on joka tapauksessa kahden tulen välissä Yhdysvaltain painostuksen ja kotimaisten rajoitteiden vuoksi.

Yhdysvallat tuntuu ajattelevan, että Pakistanin kenraali-presidentti Pervez Musharraf ei ole täysin rinnoin mukana operaatiossa, koska hän pelkää heimojen ja kenties jopa omien asevoimiensa vastarintaa.

Pakistanin johto taas uskoo tehneensä kaiken voitavansa. Yhdysvaltain viranomaiset eivät olekaan osoittaneet avoimesti ärtymystään - toisin kuin amerikkalaiset tiedotusvälineet.

Yhdysvallat on myöntänyt Pakistanille kumppanuusaseman Pohjois-Atlantin liitossa Natossa ja hyväksynyt Musharrafin selitykset ydinmateriaalin luvattomista kaupoista. Pinnan alla Yhdysvallat on kuitenkin hyvin huolissaan.

Maaliskuussa Pakistanin armeija ja puolisotilaalliset joukot toteuttivat kymmenpäiväisen terroristien etsintäoperaation Wanassa Etelä-Waziristanissa. Hanke epäonnistui.

Operaatio vaati yli sata uhria, joista 60 kaatui armeijan riveistä. Sotilaat pidättivät yli 160 paikallista, joista osan epäiltiin piilottelevan afganistanilaisen Taleban-liikkeen tai al-Qaidan jäseniä. Ainuttakaan "merkittävää" henkilöä ei kuitenkaan saatu kiinni.

Valtaosa alueella piileskelleistä henkilöistä pääsi pakoon armeijan myöhemmin havaitsemia tunneleita pitkin.

Etsintäoperaatio suututti Pakistanin upseeristosta ne, jotka kannattavat brittien vallan ajoilta periytyvää hienovaraista suhtautumista heimoalueisiin.

Pataanit ovat kautta aikojen katsoneet alueensa olevan riippumaton sekä Afganistanista että Pakistanista. He ovat kuitenkin käytännössä suoneet tietyt hallinnolliset oikeudet ensin brittiarmeijalle ja nyttemmin Pakistanille.

Tässä järjestelyssä heimoilla on ollut oma tapaoikeutensa, jota jakaa jirga eli päättäjien neuvosto. Valtion virkamiehet ovat toimineet keskushallinnon "suurlähettiläinä", joiden vallankäyttöä edistävät parhaiten lahjukset. Heimot ovat aina olleet pohjattoman köyhiä, joskin hyvin aseistettuja.

Kymmenvuotinen sota Afganistanin neuvostomiehitystä vastaan jätti heimoalueelle kosolti nykyaikaista venäläistä aseistusta.

Siirtomaahistorioitsijoiden piirtämä romanttinen kuva heimosotureista kertoo loistavista tarkka-ampujista, jotka selviävät likimain ilman ruokaa, ja ovat hurjia taistelijoita. Heidän elämäänsä ohjaa mutkikas kunniakäsitys, "pashtunwali".

Kunniakäsitys tekee pataaneista maailman vieraanvaraisimman kansan. Heidän suojelukseensa päässyt on turvassa viimeiseen luotiin asti. Ajatus suojelukseen otetun luovuttamisesta ulkopuolisille on pataaneille mahdoton.

Pataanien poliittiset sympatiat saa ensi sijassa Taleban ja toisena al-Qaida, mikä myös estänee islamistitaistelijoiden luovuttamisen.

Lisäksi al-Qaidan johtohenkilöt maksavat suojeluksesta paikallisen mittapuun mukaan hyvin: 83-206 euroa viikossa. Kaikki tämä selittää osaltaan, miksi Pakistanin armeija kohtasi ankaraa vastarintaa Wanassa.

Joukkoja on sittemmin vahvistettu, ja armeija koettaa noudattaa mahdollisimman viisasta politiikkaa. Heimojohtajille on luvassa lisää rahaa samalla, kun heitä uhkaillaan sotatoimilla.

Todennäköisesti kenraalien on pian ryhdyttävä uuteen etsintäoperaatioon. Sekä Yhdysvaltain että Pakistanin johtoa huolestuttaa kuitenkin eniten Pakistanin armeijan oma kuri.

Pakistanin aiempi sotilasdiktaattori Ziaul Haq koetti muuttaa maan vakinaisen armeijan luonteeltaan islamilaiseksi. Tunnuslauseeksi tulivat "usko, hurskaus ja pyhä sota", jotka kelpaisivat varmasti Talebanille ja al-Qaidallekin.

Zian työ kantoi hedelmää, ja ainakin osa upseereista kokee kuuluvansa aitoon islamilaiseen armeijaan. Rivisotilaille usko on aina ollut tärkeä asia.

Pakistanin asevoimien ylin johto on varmuudella nykyaikaisen ajattelun kannattajia. Yhdysvallat kuitenkin epäilee sekaan mahtuvan jokusen islamistinkin.

Pakistanin armeija on joka tapauksessa yhä kurinalainen joukko, joten yleisen politiikan kannalta Musharrafilla ei ole aihetta huoleen.

Kyseenalaista kuitenkin on, saako hän armeijan jahtaamaan innolla niitä, jotka sotilaiden mielestä puolustavat islamin puhtautta, ja niitä, jotka vastustavat vääräuskoisia maahantunkeutujia islamilaisessa Afganistanissa.

(Inter Press Service)