Tietotyöpaikat tuovat vaurautta kehitysmaihin

Merkittävä osa teollisuusmaiden valkokaulustyöpaikoista, esimerkiksi finanssi-, tietotekniikka- ja konsultointibisneksessä, on parhaillaan seuraamassa haalarihommien jalanjäljillä kehitysmaihin. Vauraassa lännessä on havahduttu kysymään, onko kelpo renkinä pidetty globalisaatio ottamassa isännän roolia.

Talouslehti Forbes arvioi, että Yhdysvalloista siirtyy Intiaan vuoteen 2015 mennessä kolmisen miljoonaa tietotyöpaikkaa. Tutkimusyhtiö Gartnerin mukaan jo nyt puoli miljoonaa yhdysvaltalaista valkokaulustyöpaikkaa on kaikonnut kehitysmaihin. Suurin voittaja on ollut Intia, mutta myös Vietnam ja Filippiinit ovat menestyneet kisassa.

Noin kolmannes intialaisista ei osaa lukea, mutta yli miljardin ihmisen maassa on runsaasti myös englanninkielentaitoista koulutettua väkeä. He tekevät esimerkiksi perustason ohjelmointityön noin 90 prosenttia halvemmalla kuin länsikollegansa. Maassa valmistuu joka vuosi noin 75 000 tietotekniikka-alan ammattilaista, mutta kysyntä länsiyritysten markkinoilla on jo niin suurta, että pätevistä työntekijöistä on ollut pulaa.

Tietotyö-exoduksen toinen aalto vaatii syvempää osaamista

Ensimmäisessä vaiheessa länsimaiset yritykset ulkoistivat (business process outsorcing, BPO) yksinkertaisia tukitoimintoja, niin sanottuja back office –tehtäviä. Tavallisimpia ovat kirjanpito, ohjelmistosuunnittelu ja taloushallinto sekä puhelinpalvelukeskusten, call centereiden, ylläpitäminen. Ahkerimpia ulkoistajia ovat olleet yhdysvaltalaiset ja brittiläiset firmat.

Tänä päivänä on käynnissä tietotyön massamuuton toinen aalto. Back office –ulkoistamisen rinnalla yritykset ovat alkaneet perustaa Intiaan uusia tutkimus- ja tuotekehityskeskuksia (research and development, R&D), joihin palkataan asiantuntijat paikan päältä. Erityisesti ohjelmistoteknologia- ja lääkefirmat ovat olleet aktiivisia.

Yksinkertaisesta etäasiakaspalvelusta on tullut vaativampaa symbolianalyyttista työtä. Siinä jalostettava raaka-aine ei ole enää ensisijaisesti materiaa vaan informaatiota, esimerkiksi tutkimustuloksia, joita analysoimalla voidaan kehittää uusia tuotteita.

Yksi tuoreimpia R&D-toimintaansa Intiassa käynnisteleviä firmoja on Nokia, joka seuraa mm. ohjelmistojätti Microsoftin ja hakupalvelufirma Googlen jalanjälkiä. Tuotantoa Nokialla ei Intiassa ole, vaan siellä myytävät puhelimet on tehty pääosin Kiinassa tai Koreassa.

Win-win – kaikki voittavat?

Työpaikkapako kehitysmaihin on aiheuttanut sisäpoliittista jyrähtelyä muiden muassa Yhdysvalloissa. Cornellin yliopiston taloustieteen professorin Kaushik Basun mukaan kritiikki on kuitenkin perusteetonta. Hän viittaa konsulttiyhtiön McKinseyn selvitykseen, jonka mukaan jokaisesta lisädollarista, jonka firma säästää ulkoistamalla vaikkapa Intiaan, tuloutuu Yhdysvaltoihin 78 senttiä.

Tutkimusyhtiö Global Insight puolestaan laskee, että vuonna 2003 Yhdysvaltoihin synnytettiin 90 000 tuhatta uutta työpaikkaa ulkoistamissäästöillä. Sama taho arvioi, että trendi vahvistuu 26 prosentin vuositahtia, jolloin se kasvaisi vuoteen 2008 mennessä 31 miljardin dollarin bisnekseksi ja poikisi 317 000 uutta työpaikkaa Yhdysvaltoihin.

Samaan aikaan Intiassa kiihtyvä tietotyön kysyntä lihottaa koulutetun väestön tilipussia. Raha kiertyy nopeasti takaisin kansantalouteen, sillä reilu parisataamiljoonainen keskiluokka rakastaa kuluttamista. Moni haaveilee omasta autosta, vaikka suurkaupunkien liikenne on jo kaoottista ja ilman laatu sen mukainen. Tiedostava kuluttaja on Intiassa toistaiseksi harvinaisuus, eikä esimerkiksi kuluttamisen ympäristövaikutuksia pohdita.

Intialaiset ovat sijoittuneet maailmanlaajuisissa vertailututkimuksissa kansallisylpeyslistojen kärkeen. Tietotyömenestys pönkittää omanarvontuntoa entisestään. Made in India –tunnuslauseesta ollaan brandaamassa synonyymia korkeatasoisille tietotekniikkapalveluille.

Kilpailu kehitysmaiden välillä kiristyy

Sen jälkeen kun Intiassa päästiin käsiksi kehittyneempiin tietotöihin, se on alkanut hinnoitella itseään ulos peruspalveluista. Yksinkertaisimmat työt menevät yhä useammin naapuriin halvemman kulutason maihin, kuten Vietnamiin ja Filippiineille – yhtä askelta alemmas "talouden ravintoketjussa". Lännessä Meksiko ja Brasilia kilpailevat osittain samoilla apajilla.

Intian suurin peikko on Kiina. Pekingistä ja Shanghaista kuuluu ennusteita, että alle viidessä vuodessa Kiinan BPO-palvelut tulevat kirimään sitä merkittävästi kiinni. Intialaisia ei kuitenkaan pelota – tässä taistossa he tietävät olevansa askeleen jos parikin edellä.