Toritoiminnasta pienviljelijöiden talouden pelastus Argentiinassa

Campo Vieran kylässä käy tohina lauantaina heti aamukuudelta. Paikalliset pienviljelijät purkavat autojensa lavoilta maniokkia, papuja, kaalia, pomeloita ja kananmunia. Pöytiin asetetuissa lasipurkeissa on tarjolla sokeroituja maapähkinöitä, etikkakurkkuja, sokeriruokohunajaa ja papaijasäilykkeitä. Ensimmäiset asiakkaat ovat jo tuloillaan – toripäivä on alkamassa.

Inés Bernat on tullut kylälle jo edeltävänä iltana. Hänen parinkymmenen hehtaarin kotitilalleen on 20 kilometriä eikä hänellä ole omaa autoa. Perjantain iltabussissa voi kuitenkin kuljettaa muutaman laatikollisen bataattia, selleriä ja kirsikantaimia myytäväksi.

46-vuotias Inés on yksi toriyhdistyksen puuhanaisista. Kun toimintaa viisi vuotta sitten aloiteltiin, hän kulki tilalta tilalle houkuttelemassa viljelijöitä mukaan. Askel syrjäiseltä chacralta kylän torin keskipisteeksi vaati tuottajilta rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta.

- Monet arkailivat aluksi, kukaan ei oikein tiennyt mistä oli kysymys, Inés muistelee. Markkinointia ja myyntitilanteita harjoiteltiinkin etukäteen kurssilla. Yhteisissä kokouksissa laadittiin yhdistyksen säännöt ja sovittiin tuotteille kiinteät hinnat. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien Campo Vieran tori oli suuri menestys.

- Myöhemmin muutkin halusivat osallistua, mutta kaikki eivät enää mahtuneet mukaan, Inés kertoo. Mukaan otettiin enää vain sellaisia tuottajia, jotka pystyivät laajentamaan torin tarjontaa.

Ryytimaasta kauppapuutarha

Argentiina mielletään usein rikkaaksi maatalousjätiksi, jossa tuottajat eivät juuri painiskele kehitysmaille tyypillisten ongelmien kanssa. Todellisuus on kuitenkin toinen. 1990-luvulla maatalous ajautui kriisiin maailmanmarkkinahintojen romahdettua. Samalla Carlos Menemin hallinnon voimakas yksityistämispolitiikka heikensi maatalouden tukipalveluita etenkin syrjäseuduilla. Markkinat vapautettiin, vähimmäishintajärjestelmä purettiin, eivätkä pientilalliset enää pärjänneet kiristyneessä kilpailussa.

Misionesin osavaltion perinteiset viljelykasvit eivät enää turvanneet toimeentuloa. Hedelmäkauppakaan ei kannattanut: Inés Bernatin maatilalle jäi parinsadan puun pomelotarha ja tuhat ananaksentainta tyhjän pantiksi, kun mehuyhtiö äkkiä keskitti ostonsa suurtiloille. Pakkotilanteessa tuottajien oli keksittävä täysin uudenlaisia selviytymisstrategioita.

Toritoiminta on oivallinen esimerkki ruohonjuuritasolta lähteneestä toimintamallista, jonka avulla Argentiinan köyhät pienviljelijät ovat selvinneet kriisistä. Samalla se osoittaa, kuinka keskeinen rooli naisten työpanoksella voi olla. Vuonna 1995 viiden perheen aloitteesta käynnistynyt torimyynti on nyt laajentunut 43 paikallisyhdistyksen verkostoksi, jossa on mukana yli 3 000 perhettä. Hyvien tulosten innoittamana vastaavanlaista toimintaa on aloiteltu jo muuallakin Argentiinassa.

Naisten työstä suurimmat tulot

Torimyyntiin osallistuminen on muuttanut merkittävästi tuottajaperheiden ja etenkin perheen naisten elämää. Pientiloilla kotipuutarha ja taloustyöt ovat perinteisesti olleet naisten vastuulla, kun taas miehet ovat huolehtineet viljelyksistä ja tarvittaessa käyneet päivätöissä muualla. Nyt tomaattia viljellään ympäri vuoden, leipää leivotaan kilokaupalla ja iltaisin valmistetaan hedelmämehuja, pikkelssejä ja jos jonkin moista marmeladia.

Yhdistyksen kautta naiset pääsevät osallistumaan ilmaisille kursseille, joilla opetetaan milloin kotijuuston valmistamista, milloin elintarvikehygieniaa. Torikaupan myötä naisten työstä on monessa perheessä tullut merkittävin tulonlähde, mikä on lisännyt naisten arvostusta niin perheissä kuin koko kyläyhteisössäkin.

Vaikka työtä on nyt aiempaa enemmän, se takaa perheille säännölliset ja suhteellisen varmat tulot. Viikoittaiset toriansiot voivat olla jopa kolminkertaiset yerba- tai teesadosta saatuihin tuloihin verrattuna. Lisäksi monet perheet ovat voineet luopua kokonaan tupakanviljelystä, jossa käytetyt myrkyt aiheuttavat vakavia sikiön epämuodostumia.

Lähes kaikissa perheissä myös tuotteiden myynti torilla on yksinomaan naisten vastuulla. Se on tarkoittanut sosiaalisen elämän vilkastumista. Aiemmin perheen äidit ja tyttäret eivät juuri poistuneet tilalta, nyt kylällä käydään muutoinkin kuin toripäivinä.

Toriyhdistyksestä on tullut Campo Vieran naisille tärkeä tukiverkko, eräänlainen perheyhteisö. Jos joku naisista esimerkiksi sairastuu, naapuri hakee tuotteet yhteisellä pöydällä myytäväksi.

Kirjoittaja oli huhti-syyskuussa 2003 tutkimusharjoittelussa Buenos Airesin yliopiston maantieteen laitoksella maaseudun aluekehitystä tutkivassa hankkeessa.