Monet Ugandan sisällissodan aikana seksuaalisen väkivallan seurauksena syntyneet lapset kokevat, että elämä oli sota-aikana helpompaa kuin nykyisin, osoittaa tuore tutkimus.

"Se, että nuoret ja lapset pitävät sodan ja vankeuden aikaa – jolloin väkivalta, mullistukset, nälkiintyminen, köyhyys ja terrori olivat huipussaan – parempana kuin rauhan aikaa, on erittäin hämmentävää ja kertoo sodan jälkeiseen koetusta syrjäytymisestä", sanoo kanadalaisen McGillin yliopiston professori Myriam Denov tiedotteessa.

Ugandassa on paljon seksuaalisen väkivallan seurauksena syntyneitä lapsia, sillä maan pohjoisosissa vuosina 1986–2007 toimineen kapinallisjärjestön Herran vastarinta-armeijan (LRA) taistelijat sieppasivat naisia vaimoikseen ja raiskasivat näitä. Lapsia pakotettiin muun muassa taistelijoiksi. Nykyisin liikkeen arvellaan koostuvan muutamasta sadasta taistelijasta, jotka toimivat pääosin Sudanin, Kongon ja Keski-Afrikan tasavallan alueella. Tähän asti väkivallan seurauksena syntyneitä lapsia ei ole juurikaan tutkittu.

McGillin yliopiston sekä siepattujen naisten järjestön Watye Ki Genin tutkimukseen osallistui 60 12–19-vuotiasta lasta, jotka olivat syntyneet raiskausten seurauksena ja kasvaneet vankeudessa jopa 7-vuotiaiksi asti. Osalla nuorista oli sama isä, LRA:n komentaja Joseph Kony.

Lapset kutsuttiin taidetyöpajoihin, joissa monet heistä piirsivät perheensä surullisen näköisinä piirroksissa, joissa oli tarkoitus kuvata aikaa sodan jälkeen. Eräs lapsista kertoi, että muut ihmiset vihaavat kapinallisten lapsia ja että hänen setänsä on pahoinpidellyt häntä.

Nuoret kertoivat tarvitsevansa etenkin elinkeino-ohjelmia, tukea koulumaksuihin, psykososiaalista tukea sekä tiedotusta ja sovitteluohjelmia yhteisöille, tutkimuksessa kerrotaan.

Tutkimus julkaistiin Child Abuse & Neglect -lehdessä.