Seksuaalinen häirintä on Suomessa lähes kaikkia naisia yhdistävä kokemus. 88 prosenttia 18–69-vuotiaista suomalaisnaisista on kokenut elämänsä aikana häirintää, selviää UN Women Suomen eilen julkaisemasta tutkimusraportista.

Tutkimus tehtiin viime syksynä, ja sen alustavat tulokset julkaistiin viime vuoden lopulla.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 1 067 naista internetkyselyssä. Kyseessä oli väestöä vastaava satunnaisotos.

Yleisimpiä naisten kokemia häirinnän muotoja olivat ei-toivottu koskettaminen, perään huutelu ja epäasiallinen kommentointi. Yhtä tai useampaa niistä oli kokenut yli puolet vastaajista.

81 prosenttia oli kokenut häirintää julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Tyypillisiä paikkoja olivat anniskeluravintolat ja julkiset ulkotilat.

Kaksi kolmasosaa oli kokenut seksuaalisen häirinnän vaikuttaneen kielteisesti elämäänsä. He olivat esimerkiksi rajoittaneet liikkumistaan, muokanneet ulkonäköään tai valehdelleet parisuhdestatuksensa välttääkseen ei-toivottua käytöstä.

Eniten häirintää kokevat tutkimuksen mukaan nuoret. 18–24-vuotiaista naisista peräti 93 prosenttia kertoi kokeneensa häirintää. 

Myös aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että nuoret kokevat muita enemmän häirintää.

”En usko, että häirintä oli harvinaisempaa 1970- ja 1980-luvuilla, joihin monen vastaajan nuoruusvuodet sijoittuvat. Sen sijaan häirintä ja se, miten suhtaudumme siihen, on vaihdellut”, kertoi raportin tehnyt tasa-arvoasiantuntija Katariina Haapea eilen tiedotustilaisuudessa.

Raportin mukaan esimerkiksi Me Too -liike on vaikuttanut siihen, että seksuaalisen häirinnän muodot tunnistetaan herkemmin ja siihen myös suhtaudutaan aiempaa tuomitsevammin. 

Osa vanhemmista vastaajista sen sijaan sanoi kokeneensa häirinnän normaalina asiana.

”Häirintä siis tunnistetaan, mutta sitä vähätellään. Se on kiinnostavaa ja myös vähän surullista, mutta se kertoo siitä, että kyse on subjektiivisesta kokemuksesta”, Haapea sanoi.

Toinen tutkimuksessa esiin nouseva ryhmä ovat vähemmistöt. 100 prosenttia tutkimukseen vastanneista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista henkilöistä kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää elämänsä aikana. 

Tutkimuksessa suositellaan, että seksuaalisen häirinnän tapahtumapaikkoja tutkittaisiin tarkemmin ja toimenpiteisiin ryhdyttäisiin selvitysten perusteella. Esimerkiksi kaupungit, työpaikat ja julkisen liikenteen toimijat voisivat selvittää häirinnän yleisyyttä.

Tärkeää olisi myös moninaisuuden huomioiva lähestymistapa. Tutkimuksen tulokset olisivat hyvin erilaiset, jos erilaisia risteäviä eroja, kuten ikää ja vähemmistöstatuksia, ei olisi otettu huomioon, raportissa huomautetaan.