Lihan ja maidontuotannon kasvu uhkaa päästövähennystavoitteita, varoitetaan tuoreessa tutkimuksessa. Jo nyt maailman viisi suurinta maito- ja lihayhtiötä tuottaa yhdessä enemmän päästöjä kuin öljy-yhtiöt Shell, Exxon tai BP, tutkimuksessa todetaan.

Tutkimuksen ovat tehneet espanjalainen yhteisömaataloutta ja pienviljelijöiden asemaa edistävä Grain-järjestö sekä yhdysvaltalainen maatalous- ja kauppapolitiikan instituutti IATP. Ne tutkivat maailman 35 suurimman liha- ja maitoyhtiön päästövähennyslupauksia. 

Viisi suurinta maatalous- ja lihayritystä ovat brasilialainen JBS, amerikkalaiset Tyson, Cargill sekä Dairy Farmers of America ja uusiseelantilainen Fonterra.

Useimmat tutkituista 35 yrityksestä eivät joko kerro päästöistään tai aliraportoivat niistä. 14:llä on jonkinlaisia päästövähennystavoitteita, mutta vain japanilainen NH Foods, sveitsiläinen Nestlé, hollantilainen FrieslandCampina ja ranskalainen Danone tuottavat uskottavia arvioita päästöistään. Niilläkään ei ole kuitenkaan velvoitteita päästövähennyksiin, tutkimuksessa muistutetaan.

Lisäksi monet yritykset eivät ota huomioon tuotantoketjun aiheuttamia päästöjä, joiden osuus kokonaispäästöistä voi olla jopa 90 prosenttia.

IATP ja Grain kritisoivat yhtiöitä siitä, että ne pyrkivät lihan- ja maidontuotannon kasvattamiseen samaan aikaan, kun kasvihuonekaasupäästöjä pitäisi vähentää. Esimerkiksi brasilialainen JBS iloitsi vuonna 2014 siitä, että vuosina 1999–2030 lihankulutuksen uskotaan kasvavan 30 prosenttia 48 kiloon per henki. Päästövähennystavoitteet edellyttäisivät, että tuotanto laskisi 16 kiloon per henki vuoteen 2050 mennessä.

Mikäli maapallon lämpeneminen aiotaan pitää 1,5 asteessa, vuoteen 2050 mennessä päästöjä pitäisi vähentää 38 miljardia tonnia. Mikäli liha- ja maitoteollisuuden kasvu kuitenkin jatkuu ennusteiden mukaisesti, karjasektori voi viedä hiilibudjetista jopa 80 prosenttia, tutkimuksessa lasketaan.

Suurimmat liha- ja maitoyhtiöt toimivat maantieteellisesti pienellä alueella Yhdysvalloissa, EU:ssa, Kanadassa, Brasiliassa, Argentiinassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Kiinassa. Siksi järjestöt vetoavat maiden hallituksiin, jotta ne ryhtyisivät sääntelemään alaa paremmin.

”Halpa liha ja maitotuotteet tulevat korkealla hinnalla yhteiskunnallisten, ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin liittyvien ongelmien vuoksi. -- On korkea aika säännellä teollisuutta ja ohjata suurille liha- ja maitotoimijoille ohjatut massiiviset tuet ja muut julkiset kulut paikallisiin ruuantuotantojärjestelmiin, jotka voivat huolehtia sekä ihmisistä että planeetasta”, tutkimuksessa vaaditaan.