Tyynenmeren saarivaltiot haluavat osuutensa tonnikalasta

Esimerkiksi Fidzhi, Ranskan Polynesia, Samoa, Tonga, Uusi-Kaledonia ja Cookinsaaret kuuluvat Tyynenmeren saarivaltioihin, joiden pääelinkeinona on kalastus.

Tuorein tilasto tonnikalanpyynnistä läntisellä ja keskisellä Tyynellämerellä on vuodelta 2002. Kokonaissaalis alueella oli tuolloin 1,98 miljoonaa tonnia. Se jäi toiseksi vain vuonna 1998 pyydetylle 2,03 miljoonan tonnin ennätykselle.

Paikallisten kalastuslaivastojen haaviin tarttuu kuitenkin vain pieni osa tonnikalasta, noin 200 000 tonnia. Lopun kahmivat pyyntilupia ostaneet ulkomaiset alukset.

Ympäristöjärjestö Greenpeace julkisti helmikuussa Tyynenmeren kalastusta koskevan raportin, jonka mukaan yli 60 prosenttia maailmassa myydystä purkkitonnikalasta ja 30 prosenttia Japanissa raakana "sashimina" käytetystä tonnikalasta tulee Tyyneltämereltä.

Varovaisen arvion mukaan Tyynenmeren tonnikalantuotannon arvo on noin 1,7 miljardia euroa vuodessa. Tyynenmeren saarivaltioille jää kuitenkin alle neljä prosenttia tuotosta. Vajaan 66 miljoonan euron pottia on jakamassa 14 maata.

Ei siis ihme, että alueen kalastajat ovat taloudellisesti ahtaalla ja vetoavat hallituksiinsa apua saadakseen.

Ala kuohuu muutenkin. Esimerkiksi Fidzhin korkein kalastusviranomainen Maciu Laginalavu pidätettiin virastaan kesäkuussa. Häntä syytetään lahjusten ottamisesta kiinalaisilta yhtiöiltä, joille on myyty lisenssejä saarivaltion rannikolle perustetulle kalastuksen vapaatuotantoalueelle.

Cookinsaarten hallitus puolestaan yrittää hillitä kalastusalueen valvonnan kuluja. Se määräsi vastikään, että kaikissa tonninkalanpyyntialuksissa tulee olla sähköiset paikannuslaitteet tai ne menettävät lupansa.

Samoan valtio nimitti juuri komitean selvittämään, miten saaliiden pieneneminen vaikuttaa paikallisiin kalastajiin ja näiden mahdollisuuksiin selvitä velkojensa koroista.

Kesäkuun 19. päivänä voimaan astunut läntisen ja keskisen Tyynenmeren kalastussopimus pyrkii turvamaan kestävän kalatalouden. Sen piiriin halutaan sekä alueen valtiot että muut siellä kalastavat maat.

Greenpeacen mukaan sopimuksen heikkous piileekin siinä, että ainoastaan Tyynenmeren maat ovat ratifioineet sen.

"Alueella kalastavista maista Etelä-Korea, Japani ja jokunen muu ovat ilmaisseet aikovansa liittyä sopimukseen, mutta ne eivät ole vielä tehneet sitä", Greenpeacen valtamerikampanjaan osallistuva Pio Manoa sanoo.

Kala on keskeinen osa ruokavaliota monissa Aasian maissa, kuten Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa ja Kiinassa. Liikakalastus on verottanut uhkaavasti saaliita niiden omilla vesillä, joten reviiriä on laajennettu ostamalla lupia pienten saarivaltioiden kalavesille.

Se on merkinnyt suurten ja huipputekniikalla varustettujen kalastusalusten ilmestymistä saarivaltioiden tulojen toivossa perustamille vapaatuotantoalueille. Kalastusta hallinnoiva alueen valtioiden yhteiselin Forum Fisheries Agency on myöntänyt pyyntiluvan yli tuhannelle alukselle.

Ristiriidoilta ulkomaisten ja paikallisten kalastajien välillä ei ole vältytty. Fidzhin kalastusviranomaisen erottaminenkin tapahtui saarivaltion tonnikalaveneyhdistyksen puheenjohtajan Graham Southwickin valituksen nojalla.

Hänen mukaansa lahjonta lupa-asioissa on johtanut liikakalastukseen Fidzhin vesillä ja ajanut monta paikallista yrittäjää konkurssiin.

Fidzhi on viime aikoina kiristänyt lupaehtojaan. Esimerkiksi huhtikuussa jätetyistä kiinalaisten 84 lupa-anomuksesta hylättiin yli 60.

(Inter Press Service)