Ranskan Tyynenmeren siirtomaa, saarivaltio Uusi-Kaledonia kuohuu jälleen, 26 vuotta itsenäisyyttä vaatineiden saarelaisten ja Ranskan välisen rauhansopimuksen solmimisen jälkeen. Saarten alkuperäiskansa kanakkien poliittinen tyytymättömyys Ranskaan on yhä syvää.

Uuden-Kaledonian pääkaupungin Nouméan keskustan katukahvilat ovat tavallisesti täynnä turisteja, mutta nyt autioilla kaduilla partioivat ranskalaiset poliisit.

Toukokuun puolivälissä puhjenneet yhteenotot itsenäisyysaktivistien ja Ranskan turvallisuusjoukkojen välillä johtivat kymmeneen kuolonuhriin, kotien ja julkisten rakennusten tuhoon ja kauppojen ryöstelyyn. Vahinkojen arvoksi arvioidaan yli miljardi euroa, ja vähintään 7 000 ihmistä on menettänyt työnsä ja toimeentulonsa. Vaikutus alueen talouteen on ollut tuhoisa.

Kanakit vaativat kunnioitusta

Levottomuuksien sytykkeenä oli Ranskan parlamentin säätämä vaalilakimuutos, joka olisi antanut äänioikeuden kymmenille tuhansille saarille hiljakkoin muuttaneille siirtolaisille. Suurin osa siirtolaisista on tullut Euroopasta. Uuden-Kaledonian alkuperäiskansa kanakkeihin kuuluu enää 41 prosenttia valtion kansalaisista.

”Me protestoimme kaduilla, sillä halusimme sanoa Ranskan valtiolle, että teidän täytyy kunnioittaa kanakkeja. Ranska päätti muutoksista ilman meidän suostumustamme”, kanakkiaktivisti Jacques sanoo. 

Oikean nimensä salaava mies kuuluu aktivistijoukkoon, joka on pystyttänyt kampanjateltan pääkaupungin ulkolaidoille.

Kanakit pelkäsivät, että ranskalaismielisten vaikutusvalta kasvaisi uusien äänestäjäjoukkojen myötä. Kesäkuun puolivälissä Ranskan presidentti Emmanuel Macron peruutti vaaliuudistuksen, mutta itsenäisyysmieliset kanakit eivät ole siitä leppyneet.

”Me haluamme, että maamme vapautuu siirtomaahallinnosta Nouméan sopimuksen mukaisesti. Ranska on kiinnostunut vain dominoimaan paikallista väestöä. Jos Ranskan valtio pysyy täällä, väkivalta jatkuu”, Jacques väittää.

Turhauttavat kansanäänestykset

Vuonna 1998 solmitussa Nouméan sopimuksessa Ranska suostui antamaan Uudelle-Kaledonialle lisää hallintovaltaa ja rajoittamaan äänestysoikeuden vain kanakeille ja saarilla kauan asuneille. Lisäksi Ranska suostui kansanäänestyksiin, joissa päätetään maan itsenäistymisestä tai pysymisestä Ranskan osana.

Kansanäänestyksiä on järjestetty kolme, vuosina 2018, 2020 ja 2021. Ranskalaismieliset ovat voittaneet kaikissa, korkeinta itsenäisyyden kannatus oli 2020 (46,74 prosenttia). Koronapandemiasta vakavasti kärsineet kanakit boikotoivat vuoden 2021 äänestystä, ja äänestysprosentti jäi alle viidenkymmenen. Itsenäisyyttä kannattavat puolueet ovat vaatineet tuloksen mitätöimistä.

Kanakkiseparatistit eivät ole luopuneet aatteestaan, vaikka poliittisen vaikuttamisen keinot näyttävät loppuneen. Uuden-Kaledonian poliittinen maisema on yhä jyrkemmin polarisoitunut. Nuorten suuri määrä katuprotesteissa todistaa, että uusi sukupolvi on kadottanut uskonsa sosiaaliseen ja poliittiseen muutokseen.

”Jotkut ranskalaislojalistit uskovat, että Ranskan tulisi ottaa Uusi-Kaledonia täysin hallintaansa näiden poliittisten ongelmien vuoksi. Itsenäisyysmielisten puolelta puolestaan emme kuule enää maltillisia ääniä”, Uuden-Kaledonian yliopiston presidentti Catherine Ris toteaa.

”Nuoret haluavat muutoksen nyt, koska he ovat elämänsä aikana jo kokeneet paljon takaiskuja, kanakkien vainoa ja työpaikan saamisen vaikeutta”, Jacques selittää. Kanakkien työttömyysprosentti on 38 ja he ovat vähemmän koulutettuja kuin tulokkaat.

Kasvanut edustus

Kanakkien edustus territorion hallinnossa ja politiikassa on kuitenkin kahden viime vuosikymmenen aikana kasvanut. Uuden-Kaledonian kongressin 54 paikasta itsenäisyyspuolueet saivat vuoden 2019 vaaleissa 26, ranskalaismieliset 25. Loput paikat menivät asiaan neutraalisti asennoituville.

Vuoden 2021 presidentinvaaleissa voitti itsenäisyysmielinen Louis Mapou, ja äskeisissä Ranskan parlamenttivaaleissa Pariisin kansalliskokouksen Uuden-Kaledonian toiseksi edustajaksi tuli kanakkijohtaja Emmanuel Tjibaou.

Uusi-Kaledonia on kahtiajakautunut, mutta nyt toiveet kohdistuvat tuoreeseen kansalliskokousedustajaan. Valintansa jälkeen Tjibaou on puhunut sovinnollisesti, että Ranskan, itsenäisyys- ja ranskalaismielisten pitäisi jatkaa keskusteluja alueen tulevaisuudesta.