Väkivalta heijastaa Kenian jyrkkää luokkajakoa
Kenian mellakoiden taustalla on muutakin kuin heimoristiriidat. Slummien köyhät mellakoivat, koska vaalitulos ei tuo muutosta arjen ongelmiin.
Kenian vaaleista alkaneiden väkivaltaisuuksien takana on paljon muutakin kuin vilpillinen ääntenlasku tai niin sanotut
heimoristiriidat. Konfliktin juuret ovat jyrkissä sosiaalieroissa.
”Meidän on tartuttava levottomuuksien takana piileviin perustaviin kysymyksiin – kuten voimavarojen epätasaiseen jakoon – tai tämä tilanne toistuu kolmen-neljän vuoden päästä”, muistutti YK:n entinen pääsihteeri
Levottomuudet alkoivat joulukuun lopulla, kun Kenian presidentti
Yhteenottoja on selitetty etnisillä syillä, sillä Kibaki edustaa vaikutusvaltaisia kikujuja, kun taas Odinga kuuluu luo-kansaan. Tilannetta levottomalla hautavajoaman alueelle arvioinut tanskalainen avustustyöntekijä pitää ”heimoselityksiä” yksinkertaistuksina. Hänen mukaansa kyse on maasta, vedestä ja asunnoista.
”Kenian myllerryksessä on kiistatta kyse luokkaeroista”, nimettömänä pysyttelevä tanskalainen sanoo.
”Vaalituloksen väärentämistä vastaan osoittivat mieltään vain yhdenlaiset ihmiset: köyhistä köyhimmät, työttömät ja maattomat”, nairobilaisen viestintäyhtiön työntekijä
Nairobissa väkivaltaisuudet ovat keskittyneet Kiberaan, Mathareen ja muihin hökkelislummeihin. Sama ilmiö on näkynyt myös Odingan kotimaakunnan pääkaupungissa Kisumussa ja hautavajoaman eli Rift Valleyn alueen kaupungeissa, kuten Eldoretissa, Molossa, Nakurussa ja Naivashassa.
Ogutu epäilee monen muun tavoin, ettei Kenian todellisiin ongelmiin löydy helppoa ratkaisua. Kyse on valtavasta taloudellisesta eriarvoisuudesta, etnispohjaisesta suosikkijärjestelmästä ja korruptiosta.
”Oletteko nähneet mihinkään etniseen ryhmään kuuluvien keskiluokkaisten ihmisten huutelevan iskulauseita Odingan tai Kibakin puolesta?”, radiotoimittaja
”Sitä tekevät vain ne, joilla oli harhakuvia vaalien vaikutuksesta. He oikeasti luulivat, että heidän äänensä voisivat tuoda muutoksen ja parempaa talouspolitiikkaa, joka helpottaisi maanomistukseen, asumiseen ja juomaveden saantiin liittyviä perusongelmia”, hän jatkaa.
Maanomistuksen epäoikeudenmukaisuudet juontuvat jo siirtomaa-ajoilta, huomauttaa Nairobin yliopiston professori, joka ei halua kertoa nimeään, koska toimii valtion virkamiehenä.
Kenian itsenäistyessä 1963 brittien jättämät maat oli määrä jakaa paikallisille. Kikujut onnistuivat kuitenkin ostamaan maata muita enemmän ja myös muiden kansojen asuinalueilta, koska heillä oli määräävä asema silloisessa Jomo Kenyattan hallituksessa. He saivat muita helpommin edullista lainaa maanostoon.
”Sen seurauksena kikujusuvut omistavat maata muiden kansojen asuinalueiden keskellä, varsinkin hedelmällisessä Rift Valleyssa, jossa on esiintynyt vaalien aikaan levottomuuksia siitä asti, kun Kenia siirtyi monipuoluedemokratiaan 1992, professori selittää.
Kikujuja vastaan suunnattua väkivaltaa esiintyi myös vuoden 1992 vaalien alla ja paljon laajemmin viisi vuotta myöhemmin.
Asumisen ja vedensaannin ongelmat ovat köyhien alueiden arkipäivää, ja niillä on suora yhteys korruptioon.
”Harvalukuisten rikkaiden ja köyhän enemmistön välinen kuilu on revennyt entisestään kymmenen viime vuoden aikana. Jos tavallinen kansalainen haluaa rakentaa talon, hän joutuu lahjomaan viranomaisia joka portaassa”, Ogutu sanoo.
Niinpä Nairobista puuttuvat keskiluokan asuinalueet: löytyy vain slummeja ja luksusta.
Professorin mukaan Kenian varakkaista on parin viime hallituksen aikana tullut superrikkaita ja he myös näyttävät sen hankkimalla yhä suurempia taloja ja autoja. Köyhät taas ovat köyhtyneet entisestään, ja keskiluokka on kutistunut, kun moni sen jäsen on suistunut köyhyyteen.
Hänen mukaansa etnisissä yhteenotoissa on siksi oikeasti kyse kärjistyvistä luokkaeroista. Odinga esiintyi vaaleissa köyhien puolustajana ja sai ääniä yli etnisten rajojen. Kun hänestä ei tullutkaan presidenttiä, moni äänestäjä menetti uskonsa politiikkaan.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia